SKJA BLOGI

Suomalainen Kriisinhallintajoukko Afganistanissa

Huumorin avulla palvelustoverin edesottamuksia jaksaa seurata päivästä toiseen.

Kotijoukot ovat tiedustelleet rauhanturvaajilta aktiivisesti millaisissa olosuhteissa arki SKJA:ssa etenee. Seuraavassa lyhyt ja suuntaa antava oppimäärä kotikannattajien ja myös uusien alueelle tulijoiden tietoon.

Mikäli haluat tietää millainen on rauhanturvaajan keskivertotyöpäivä, saat yhtä monta versiota kuin on vastaajia. Suomalaisia palvelee näet hyvin erilaisissa tehtävissä, eikä keskiarvoa voi määrittää. Neuvonantajilla työpäivään kuuluu muun muassa afgaanipartnereiden tapaamisia, neuvotteluja sekä raporttien kirjoittamista. Huolto- sekä tukijoukot saattavat puolestaan painia materiaalitäydennyksien ja –korjausten kanssa tai valmistella tärkeää vierailua. Eräänä yhdistävänä tekijänä voidaan kuitenkin todeta, että yllätyksiä tulee poikkeuksetta vastaan ja päivä etenee harvoin alustavan suunnitelman mukaan. Esimerkiksi monikansallisissa esikunnissa työpäivä voi venähtää ajoittain 16 tunnin mittaiseksi, jolloin työntekijältä vaaditaan sekä henkistä että fyysistä kestävyyttä.

Taas yksi tapaaminen takana.

Majoitusvaihtoehtoja tukikohdissa on käytännössä kahta eri lajia. Konttimajoituksessa pääsee tutustumaan palvelustoverin parhaimpiin ja haastavimpiin puoliin, sillä kontti jaetaan tyypillisesti kahden taistelijan kesken. Kontti suojaa hyvin esimerkiksi lentokoneiden ja koptereiden melulta, muttei toisaalta pelasta kuorsaavalta palveluskaverilta. Telttamajoitus puolestaan tarjoaa käyttäjälleen noin 5m2 yksiön. Äänieristys ei vedä vertoja konttimajoitukselle, mutta toisaalta oman sopukan voi muokata ja sisustaa täysin mieleisekseen.

Telttahuonekkeen voi sisustaa ajattomasti mielensä mukaan.

Armeija marssii vatsallaan ja ruokahuolto Afganistanissa pelaakin hyvin. Tarjolla on niin amerikkalaista kuin eurooppalaista keittiötä ja rautavatsaisimmat voivat nauttia myös afgaaniruoan antimista. Ylimääräiset kalorit voi kuluttaa kuntosalilla tai vaikka jalkapalloa pelaamalla.

Urheilumahdollisuudet tukikohdissa ovat hyvät.

Kokki lisäämässä lämpöä uuniin.

Etiketti muodostuu vähitellen joukon kesken ja voi vaihdella hieman yksiköittäin. Ohessa kuitenkin muutama ansa, joihin ei kannata astua. Palvelusvapaiden aikaisilla valloituksilla & saavutuksilla saa kehua, mutta hienotunteisesti. Kerronnassa on otettava huomioon se, että vieressä istuva rauhanturvaaja on saattanut olla alueella jo 8 viikkoa putkeen ja voi varrota vielä tovin omia vapaitaan. Aikuisissa miehissä ja myös naisissa eniten ärtymystä herättää alueella kahvin puute sekä epäsiisteys. Niin sanottu suojakahvi- ilmiö, jossa pannuun jätetään pari senttiä pohjalle ja hiivitään vähin äänin pois, nostaa tavallisesti leppoisan rauhanturvaajan kierrokset hetkessä nollasta sataan. Samoin käy, mikäli kuivausrummun vesisäiliö tai nukkasihti odottavat täysinä pahaa aavistamatonta ja valmiiksi väsynyttä pyykkääjää. Joukolla on onneksi omat keinonsa puuttua vajavaiseen toimintaan. Väärinkäytöksiä onkin kitketty tehokkaasti kädestä pitäen annettavan koulutuksen, sekä ylläköiden avulla. Lohduttavana tietona uusille tulijoille todettakoon, että ensimmäinen moka menee vielä läpi, mutta seuraavalla kerralla selityksen onkin jo sitten oltava todella hyvä.

Palaute on välitön ja tulee suoraan sydämestä.

Saksalainen tapa toimia on vaativa, mutta reilu.

Harvan suomalaisen osaston tehtävä on elänyt Afganistanissa yhtä paljon kuin Mobile Medical Teamin. Saapuessaan alueelle ryhmä löysi itsensä Camp Northern Lightsista, jossa se toimi osana ruotsalais-, latvialais-, norjalaista yksikköä. CNL:n sulkemisen jälkeen koitti muutto saksalaisten alaisuuteen, mikä tiesi uuden ajattelu- ja toimintatavan omaksumista.

MMT koostuu neljästä riskistä sairaanhoitajasta. Tarpeen mukaan ryhmää voidaan vielä vahvistaa lääkärillä. MMT:n tehtävänä on tarjota lääkinnällistä tukea niin suomalaisille kuin kansainvälisille joukoille. Kuukausien kuluessa ryhmästä on muodostunut tiivis paketti, sillä miehet viettävät toistensa seurassa lähes 24/7. Allekirjoittanut oli pehmittänyt ryhmänjohtaja Anttia jo CNL:stä asti järjestämään audienssin jutun tekoa varten. Viimein puhelin soi ja Antti ilmoitti, että saksalaiset toteuttavat evakuointiharjoituksen. Rotaation lähestyessä loppuaan, se olisi nyt tai ei koskaan.

Oi niitä aikoja: Ylik Antti ottaa tehtävänannon vastaan CNL:ssä latvialaisten kollegojen kanssa.

Harjoitusta edeltää puhuttelu. Käytävää pitkin kävelee mies, joka esittelee itsensä kapteeni Poppiksi. Hän on  Saksan lääkintäjoukon johtaja ja samalla MMT:n esimies. ”Voit kuvata tänään vapaasti”, mies ilmoittaa allekirjoittaneelle. Poppin jatkaessa keskustelua ryhmänjohtaja Antin kanssa, ylik Jussi kuiskaa, ”Tällä kaverilla on lehmänhermot. Pyörittää isoa balettia, mutta on mukava ja asiallinen mies.” Kapteeni Poppin juttu luistaa MMT:n kanssa hyvin, tosin jotkut englannin kielen sanat vaativat kuulijalta keskittymistä. Esimiehen jatkaessa matkaa kysyn MMT:n kavereilta, miten kommunikaatio yleensä saksalaisten kanssa hoidetaan. Asiat kuulemma kerrotaan aina ensin saksaksi, jonka jälkeen tulee tiivistelmä englanniksi. Muiden ryhmäläisten saksan kieli rajoittuu Marienhofin ja Ketun tasolle, mutta alik Jouni paljastuu saksan kielen taitoiseksi. ”Saksalaiset pyrkii puhumaan meille englantia, mutta tarvittaessa Jouni tulkkaa”, ltn Yrjö-Pekka selventää.

Ymmärsikö suomalaiset? ”Jawohl!”

Tämänpäiväinen harjoitus keskittyy helikopterilla tapahtuvaan evakuointiin. Saksalaisten tarjoama tietopaketti on perusteellinen. Ensin puheenvuoron saa kopterin lentäjä, sen jälkeen lääkäri. Molemmat kertovat evakuoinnin pääperiaatteet omasta näkökulmastaan. Lentäjä korostaa, että evakuointitilanteessa maassa ollaan mahdollisimman vähän aikaa. Kopteri nimittäin näkyy ja kuuluu kauas, mikä tekee siitä laskeutuneena houkuttelevan maalin. Lääkäri puolestaan muistuttaa, että hiekan lentäessä ja melun ollessa kova käsimerkkien merkitys korostuu. ”Mikäli teidät revitään liivistä lähemmäksi tai lyödään kovaa selkään huomion saamiseksi, se ei tarkoita, että meillä olisi jotain teitä vastaan”, mies muistuttaa. Itse harjoituksessa jokainen osasto kantaa vuorotellen haavoittuneen kopteriin. ”Schnell, Schnell!” – huudot piiskaavat tekijöitä entistä nopeampaan suoritukseen. MMT suoriutuu harjoituksesta hyvin. Kun alle on saatu tarvittava määrä toistoja ja evakuointiaika pudotettu minimiin, on palautteen vuoro.

Potilas on kopterissa, nyt äkkiä ulos.

Paketissa on, viedään pois.

Kapteeni Popp kokoaa joukot ympärilleen. Pikaisen palautteen jälkeen hän toteaa, että harjoitus jatkuu iltapäivällä, nyt pidetään tauko. Joukon matkatessa ruokailemaan samaan autoon ahtautuu luutnantti Stefan. Mies on palvellut Afganistanissa jo jonkun tovin. Mazar –e Sharifia hän kuvaa mukavaksi paikaksi, sillä edellisenä asemapaikkana oli rauhaton Kunduz. ”Suomalaisten kanssa olen pärjännyt hyvin”, mies toteaa virnuillen. Muutama lyhyt keskustelu muiden saksalaisten kanssa osoittaa, että suomalaisia pidetään mukavina työkavereina ja heidän asennettaan arvostetaan. MMT:n soturit puolestaan kiittävät saksalaisia hyvästä yhteistyöstä. ”Saksalaiset on ottaneet meidät hyvin vastaan ja suhtautuminen on ollut ystävällistä”, ylik Jussi kertoo. Sivusta seuraajan näkövinkkelistä MMT on sulautunut saksalaisten toimintaympäristöön hyvin. Eräänä auttavana tekijänä lienee ollut huumorintaju, joka on molemmilla osapuolilla yhtä omalaatuinen.

Kapteeni Popp antamassa palautetta joukolleen.

MMT (Ykä, Antti, Jussi ja Jouni) sekä päällikkölääkäri Aila.

Neuvonantaja työssään

Afgaanit ovat jo jonkun aikaa olleet vastuussa maansa turvallisuudesta, mutta toiminnassa riittää vielä hiomista. Afgaaniviranomaisten tukena toimii neuvonantajia, jotka tarjoavat oman tietotaitonsa afgaanipartnereiden käyttöön. Eräs neuvonantajista on majuri Tommi.

Tommin työpaikkana on Afganistanin armeijakunnan esikunnan operatiivisen osaston tilannekeskus. Työ koostuu muun muassa menossa olevien ja tulevien operaatioiden suunnittelusta ja valvonnasta. ”Työpäivä alkaa tyypillisesti tilannekatsauksella, jonka jälkeen jaetaan päivän työt”, Tommi valottaa. Viime aikoina Tommia ja hänen afgaanipartneria on työllistänyt erityisesti presidentinvaalien turvallisuusjärjestelyt.  Lisäksi vaalien jälkimainingeissa tapahtuvat äänten tarkistuslaskennat ovat äänilipukkeiden kuljetuksineen iso haaste. Yksi merkittävä osa neuvonantotyötä on erilaisiin turvallisuustilanteisiin reagointi: ”Neuvomme afgaaneja esimerkiksi toimimaan erilaisissa haasteellisissa johtamistilanteissa.” Tommi korostaa, että neuvonantaja voi ehdottaa kulloiseenkin ongelmaan omaa ratkaisua, mutta lopullisen päätöksen tekee aina afgaani itse.

Afgaaneilla on päävastuu maansa turvallisuudesta

Omaa tilannetietoisuuttaan Tommi pitää yllä olemalla tiiviisti yhteyksissä tulkkien kanssa. ”Keskustelu voi liittyä vaikka jalkapalloon, tärkeää on luoda luottamusta ja olla perillä siitä, mitä ympärillä tapahtuu”, mies toteaa. Sanotaan, että tieto on valtaa, mutta Afganistanissa se voi myös parhaimmillaan pelastaa oman nahan. Tulkkien tärkeys korostuu myös siksi, että harva afgaanipartnereista puhuu englantia. Kulttuurissa, jossa väärinymmärryksiin ei ole varaa, kannattaakin pelata varman päälle ja käyttää tulkkia viestinvälittäjänä.

Hyvä tulkki on korvaamaton työkaveri

Työskentely afgaanien kanssa on Tommin mielestä pitkäjänteistä työtä. ”Suomessa lopputulos näkyy nopeammin,” hän korostaa. Afgaanien tietotaso vaihtelee Tommin mukaan huomattavasti kuten myös ahkeruus ja into tarttua työhön. Välillä on lähdettävä liikkeelle perusasioista, sillä lukutaito tai ATK-osaaminen eivät ole itsestäänselvyys. Myös johtamiskulttuuri on Afganistanissa erilainen. ”Pomon pitää olla paikalla, että hommat luistaa”, Tommi muotoilee. Kulttuurieroista huolimatta neuvonantotyö on tuottanut tuloksia. ”Ajoittain huomaa, että neuvoista on otettu vaari. Se näkyy afgaanien omina ajatuksina ja suunnittelun lopputuloksena. Tällöin tietää, että työssä on onnistuttu”, neuvonantaja tiivistää.

Työmatkat tukikohtien välillä kuljetaan täydessä suojavarustuksessa

Neuvonantaja suojaajiensa kanssa

Suomalaisten rauhanturvaajien tehtävät Afganistanissa keskittyvät yhä enemmän neuvonantotoimintaan. Onnistunut valmennustyö afgaanien kanssa vaatii aktiivista liikkumista eri tukikohtien välillä. Neuvonantajien suojana työmatkojen ja –päivien ajan toimii suomalaisista sotilaista koostuva tiimi, turvaryhmä.

Heinäkuinen aamu tarjosi hyvän mahdollisuuden tutustua turvaryhmän toimintaan. Neuvonantajana afgaanitukikohta Camp Shaheenissa toimiva majuri Tommi suuntaisi jälleen työpaikalleen, joka tiesi tehtävää myös hänen suojaajilleen. Lähtö tukikohdasta toiseen ei tapahdu hetkessä, vaan ennen muurien ulkopuolelle suuntaamista käydään läpi muun muassa toimintatavat uhkatilanteissa. Tämä on tärkeää, sillä ajoittain kyyditettävänä on uusia naamoja. Pääsääntöisesti turvaryhmä suojaa suomalaisia neuvonantajia, mutta tarpeen tullen apua tarjotaan myös muille kansallisuuksille. ”Ajoittain kyyditään esimerkiksi länsinaapureita ja saksalaisia”, valaisee turvaryhmän johtaja, vääpeli Jari.

Ajoreitin läpikäyntiä saksalaisten kanssa

Perillä Camp Shaheenissa on aikaa keskustella tarkemmin turvaryhmän työpäivien sisällöstä. Ryhmä muodostuu rauhanturvaajista, jotka ovat oman alansa ammattilaisia. ”Meillä on tiimissä mukana esimerkiksi ensihoitaja ja sairaanhoitaja”, kuuluu selvennys. Työ turvaryhmässä on tekijöidensä mukaan kaksijakoista. Ajoittain päivään kuuluu paljon odottelua, sillä neuvonantajien työtehtävät saattavat venyä pitkiksi. Toisaalta suojaryhmän on säilytettävä jatkuva valmius, sillä uhkatilanteessa neuvonantajat on saatava turvaan nopeasti. Pelin henki on kaikkien tiedossa ja tilanteeseen on sopeuduttu hyvin. ”Me toimitaan neuvonantajien aikataulun mukaan”, toteaa suojaryhmän varajohtaja Jykä. Turvaryhmän sisällä rutiineja pyritään rikkomaan vaihtamalla muun muassa vastuupaikkoja ajoneuvo-osastoissa.

Ryhmänjohtaja Jari tekemässä lähtötarkastusta

Ennen paluumatkaa tarjoutuu mahdollisuus tiedustella majuri Tommilta, miten yhteistyö suojaryhmän kanssa on sujunut. Käy ilmi, että turvaryhmä nauttii vahvaa arvostusta neuvonantajien keskuudessa ja myös majuri Tommi on suojaajiinsa tyytyväinen. ”Kun selusta on turvattu, neuvonantaja voi keskittyä täysillä työhön afgaanien kanssa”, Tommi toteaa. Suojaajiaan Tommi kuvaa ammattimaiseksi tiimiksi ja muistuttaa vielä lopuksi turvaryhmän olevan olennainen osa neuvonantajan toimintaa.

Afgaanipoika seuraa paluumatkalla olevaa suomalaisosastoa

Ramadania vietetään tänä vuonna heinäkuun aikana

Ramadan (arab. رمضان‎, ramaḍān) on islamilaisen hijra-kalenterin yhdeksäs kuukausi. Sen näkyvin tapahtuma on kuukauden kestävä uskonnollinen paasto, saum, jonka aikana terveet aikuiset muslimit syövät vain auringonlaskun ja aamuhämärän välisenä aikana. Tämä perustuu Koraaniin (2:187): “… syökää ja juokaa aamuhämäriin asti, kunnes vaalea lanka selvästi erottuu mustasta. Mutta sitten noudattakaa tarkoin paastoa yön tuloon saakka.” Myös juominen, tupakointi ja seksuaalinen kanssakäyminen ovat valoisaan aikaan kiellettyjä. Ramadanin aikana muslimimaissa illat ovat aktiivisinta aikaa, jolloin ihmiset kokoontuvat muun muassa syömään.

Ramadan vaatii keholta ja mieleltä kestävyyttä

Ramadan-kuun paasto on muslimeille pakollinen. Jos muslimi ei vietä Ramadania (suomeksi paastokuukausi), niin häntä ei voida pitää muslimina. Paastosta on vapautettu lapset, sairaat, vanhukset ja raskaana olevat naiset. Afganistanissa eräät kapinalliset ovat myöntäneet omille taistelijoilleen vapautuksen paastosta heidän osallistuessaan taistelutehtäviin.

Paastokuukausi näyttäytyy ”ei-muslimeille” erityisesti ruoka- ja juomapaastojen osalta. Kyseessä on silti syvällisempi ajatus. Vaikka paasto erityisesti kohdistuu nautintojen rajoittamiseen, on muslimin myös paastottava pahoista ajatuksista, sanoista ja teoista. Rukoileminen ja Koraanin lukeminen paastokuun aikana on erittäin suositeltavaa. Paastoamisen moraalinen ja ihmisen sisäisen kasvamisen puoli on yhtä tärkeää, kuin paaston ulkoiset, näkyvät elementit.


Vanhuksien ei tarvitse paastota Ramadanin aikana

Koska islamilainen kalenteri on puhdas kuukalenteri, Ramadan ei ole aina samana vuodenaikana, vaan se kiertää noin 30 vuoden kuluessa kaikkien vuodenaikojen ympäri. Ramadan alkaa kun luotettava todistaja todistaa nähneensä kuun ja se päättyy uuden kuun ilmestyessä. Islamilainen kuukausi on kuun kierto ja se perustuu näköhavaintoihin.

Tänä vuonna Ramadan alkoi 28. tai 29. kesäkuuta ja se kestää 30 päivää.
Paaston päätyttyä vietetään seuraavan, šawwal-kuun kolmena ensimmäisenä päivänä Id al-Fitr -juhlaa. Se on verrattavissa joulun tai uudenvuoden aaton viettoon länsimaissa. Silloin perheet ja suvut kokoontuvat yhteen syömään, juhlimaan ja lapset saavat lahjoja.

Teksti: Sotilaspastori Heikki

Rehti vaalitulos olisi tärkeä askel kohti turvallisempaa Afganistania

Afganistanille on äänestetty uutta presidenttiä kuluneen kevään ja kesän ajan. Äänestäminen on ollut afgaaneille tärkeää ja varmistusta vaalien voittajasta odotetaan kuumeisesti. Alustavia tuloksia on jo saatu, mutta kuten Afganistanissa yleensä, ratkaisu on vielä monen mutkan takana.

Vaalien ensimmäisen kierroksen voittajaksi selviytyi maan entinen ulkoministeri Abdullah Abdullah. Toiselle kierrokselle hän sai vastaansa Maailmanpankin entisen ekonomistin Ashraf Ghanin. Ensimmäisen kierroksen tuloksissa miesten ero oli Abdullahin hyväksi 10 prosenttiyksikköä ja hän lähtikin pienoisena ennakkosuosikkina kisan viimeiseen vaiheeseen.

Vuosia kestäneet levottomuudet ovat jättäneet jälkensä väestöön. Äänestysinto paremman tulevaisuuden toivossa on ollut kova.

Alustavat vaalitulokset saapuivat alkuviikosta ja ne näyttivät voittoa Ghanille, joka saalisti annetuista äänistä hieman yli 56%. Kisa ei kuitenkaan ratkennut vielä tähän, sillä vastaehdokas Abdullah kiisti vaalituloksen välittömästi vedoten vilppiin. Vaalikomissio onkin ilmoittanut, että seuraavana edessä on tuloksen tarkistaminen sekä vaalivilppisyytösten tutkinta. Lopullista tulosta saadaankin odottaa ainakin heinäkuun loppupuolelle.

Vaalitulosten ja vilppisyytösten tarkistaminen vie aikansa, sillä moni äänestyspaikka sijaitsi aasi- tai hevoskyydin päässä

Vaaleilla ja niiden onnistumisella on suora vaikutus Afganistanin tulevaisuuteen ja sitä kautta myös kansainvälisiin joukkoihin. Vaaleista toivotaan lopputulosta, jonka sekä ehdokkaat että kansa voivat hyväksyä. Se olisi jälleen yksi pieni askel kohti demokraattisempaa ja ennen kaikkea vakaampaa Afganistania.

Suomalaisjoukko jatkaa toimintaansa odottaen samalla vaalien ratkaisua

Juhannus se on Afganistanissakin.

Afganistanin oloissa perinteisen juhannuksen rakentaminen ei ole helppoa, mutta pienellä luovuudella voi saada ihmeitä aikaan. Suomalaiset rauhanturvaajat viettivät juhannusta kisaillen sekä hyvästä seurasta ja ruoasta nauttien.

Majuri Henrikki toivotti vieraat tervetulleiksi.

Juhannusohjelmaa pohdittiin hartaasti, kunnes kävi ilmi, että SKJA:n joukoissa palvelee kokenut bingomies Tuomas. Hänen opastuksellaan käytiin hikistä kamppailua Mazarin bingomestaruudesta. Jokaisen kierroksen voittajalle oli luvassa timantinkovia palkintoja, muun muassa vapautus talonmiesvuorosta sekä exit-paikka seuraavalla palvelusvapaalennolla. Eräs palkinnon napanneista oli ylikersantti Aleksi, joka oli jo aiemmin lähellä rivivoittoa, mutta toinen bingon huutaja oli häntä nopeampi. Toista kertaa Aleksi ei antanut potin mennä ohi suun ja kuvailikin voiton jälkeen tuntemuksiaan sanoilla: ”Voi juku mikä fiilis!” Myös bingoisäntä Tuomas oli tyytyväinen kisan tasoon ja erityisesti osallistujien innokkuuteen.

Bingoisännän varmat otteet ja samettinen ääni olivat kilpailijoiden mieleen.

Ylik Aleksi oli sinnikäs huutaessaan bingoa ja sai palkinnoksi saunasetin.

Bingon jälkeen oli vuorossa grillausta sekä juhannussauna, jota varten varasto-osasto oli kaikkien yllätykseksi saanut taiottua vastat. Itse  juhannustaiat jätettiin tällä kertaa vähemmälle, mutta ilta jatkui perinteisillä mölkky- ja tikkamittelöillä. Jätkän humpan soidessa kaiuttimista ja vihreiden koivunlehtien lennellessä löylyssä, saatiin myös Afganistaniin pieni pala kotimaan juhlan tuntua.

Jutin opeilla- ja hyvää tuli.

SKJA toivottaa kotijoukoille oikein hyvää juhannusta!

Maj Marko (oikealla) yhteiskuvassa kollegoiden kanssa

SKJA:n henkilöstöstä löytyy monen eri aselajin osaajaa, mutta vain yhdellä on vastuullaan miljoonien eurojen arvoisten helikoptereiden liikkeet. Majuri Marko toimii suunnittelijana saksalaisjohtoisessa NATO-esikunnassa koordinoiden pyöriväsiipisten liikkeitä pohjoisen Afganistanin taivaalla.

Kotimaassa hävittäjälentäjänä toimivan Markon työ pitää sisällään helikoptereiden lentotehtävien koordinointia ja suunnittelua. Keskeinen osa tehtävää on erilaisten lentotukipyyntöjen käsittely. Käytännössä Marko siis koordinoi koptereiden liikkeitä sen mukaan, missä ja milloin niitä eniten tarvitaan. Tehtävän hoitajalta vaaditaan lentäjäkokemusta, jota Markolle on siunaantunut parinkymmenen vuoden ajalta. Kotimaasta poiketen, Afganistanissa mies ei itse istu koneen ohjaamossa, vaan koordinoi muiden pilottien työrytmiä maasta käsin, ’only flying the desk’.

Kuten moni muu suomalainen, myös Marko palvelee monikansallisesssa esikunnassa, mikä tuo oman mausteensa tehtävään. Työn parhaana puolena mies näkee sen moniulotteisuuden, sillä perusteet lentojen koordinointiin kootaan useista tiedonpalasista: ”Tällaisia ovat muun muassa tukipyyntöjen sisältö, ennuste säätilasta, eri kalustojen työvuorot, lentäjien lepoajat sekä tietysti koptereiden erilaiset suorituskyvyt.” Hiostavimmat hetket koittavat silloin, kun useita tukipyyntöjä tulee samaan aikaan ja osa lyhyellä aikajänteellä. ”Tällöin täytyy priorisoida minne tukea lähetetään”, Marko selventää.

Kokous käynnissä Yhdysvaltalaisen yhteysupseerin kanssa

Kokemuksena Afganistan on ollut hävittäjälentäjälle ainutlaatuinen: ”Suomen ilmavoimat ovat olleet rauhan tilassa jo pitkään, joten ilmavoimien henkilöstöllä ei ole kovinkaan paljon kokemusta todellisista kriisitilanteista. Täällä omaa ajattelutapaa on joutunut olosuhteista johtuen laajentamaan”, Marko tiivistää. Eräs yllättävä tekijä on ollut operaation laajuus. ”Kansainvälinen yhteisö on Afganistanissa erittäin suurella volyymilla”, Marko muistuttaa. Miehen olemuksesta näkyy loputon kiinnostus koptereihin ja lentokoneisiin, mikä ilmenee katseen kääntymisenä taivaalle aina tutun jylinän lähestyessä. Vuosien työ ohjaamossa on jättänyt jälkensä tekijäänsä.

Afganistan on tarjonnut runsaasti yllätyksiä, eräs niistä on toukokuussa juostu ensimmäinen maraton.

 

Taas yksi harjoitus takana

Puolustusvoimien sanotaan olevan maan suurin kuntokoulu. SKJA ei tee tässä tapauksessa poikkeusta, sillä myös Afganistanissa on tärkeää pitää miehet ja naiset vireessä.

Kuntoilun merkitys rauhanturvaajalle on korvaamaton. Ensinnäkin liikunta toimii tärkeänä vastapainona pitkille työpäiville. Kehon pitää olla kunnossa, jotta pää toimii ja jo lyhytkestoinen liikunta tuo lisää virtaa työpäivään. Hyvä kunto helpottaa myös palvelustehtävistä suoriutumista, sillä varusteet kasvattavat sotilaan painoa noin 30 kiloa. Kunnon ylläpitämiselle on tukikohdissa hyvät mahdollisuudet ja perinteisen punttisalin lisäksi lajikirjo on varsin laaja.

Liha liikkuu varusteista huolimatta

Sähly on saavuttanut vankan suosion suomalaisten keskuudessa. Lajissa on pelattu myös maaotteluja länsinaapuria vastaan mukavalla menestyksellä. Suomen joukkueen tukirankana on ollut erityisesti maalivahti Tuomas, joka on pitänyt joukkueen pinnalla niinä hetkinä, kun hyökkääminen on kiinnostanut puolustamista enemmän. Kansallispeli pesäpallolle näytettiin puolestaan joksikin aikaa ristiä pahaa aavistamattoman sotilasvirkamiehen jäätyä harhaheiton uhriksi. Palo lajiin oli kuitenkin niin kova, että tuomio kumottiin. Standardit täyttävän kentän ja merkkiviuhkan puuttuminen estää vielä isommat pelit, mutta taitoja on pidetty yllä kopittelun ja näpyttelyn merkeissä. Edellä mainittujen lisäksi myös beach volley kerää säännöllisesti pelaajat verkon molemmille puolille.

Puolustuksen lukot: Tuomas torjuu kaiken otettavissa olevan, puolustaja Mauno puolestaan huolehtii, ettei maalin edustalla ole kuin makuupaikkoja

 

Aavistusmerkki päällä -> koukkunäpy napsahtaa ruutuun

 

Torjunta on auttamattomasti myöhässä kapteeni Ramin iskulyönnin edessä

Afganistan on tarjonnut suomalaissotureille myös kestävyysharjoituksia. Jonkun aikaa sitten pidetty, kaikille kansallisuuksille avoin Hot Day March kokosi myös suomalaiset 25km marssille noin 34 asteen lämmössä. Allekirjoittaneen taktiikkana oli alunperin vedota järjestelmäkameran painavuuteen ja ujuttaa näin itsensä autoilevan huoltojoukon mukaan. Nohevan aliupseerin todettua: ”Onhan sulla se taskukokonen Canon”, löysi myös tiedottaja itsensä lähtöviivalta. Marssilla pidettiin yllättävän kovaa tahtia. Tämän saattoi selittää se, että osastoa lähti vetämään vaaleatukkainen, varsin sporttinen ruotsalaissotilas. Suomalaisjoukko päättikin heti kollektiivisesti, että olisi epäkohteliasta antaa neidon taivaltaa matkaa yksin.

Jokainen askel vie lähemmäksi maalia

 

”Ollaanko jo puolivälissä?”

 

Huoltojoukon on helppo hymyillä...

Menestystä on tullut myös maratonilla. Suomalaisista matkalle osallistui kaksi rohkeaa maileria: Majuri Marko ja kapteeni Jari. Molemmat miehet pääsivät maaliin ja mikä parasta, Jari vei koko kisan. Reiluna kaverina suostui mies antamaan muille juoksijoille jopa hieman tasoitusta: ”Ei ne järjestäjät kerenny sinne ekalle kääntöpaikalle, niin vedin muutaman minuutin ylimäärästä”, kuului voittajan kommentit tilanteesta. Vielä pari päivää kisan jälkeen Jarin kävely muistutti rakkojen vuoksi pingviinin askellusta, mutta herran mukaan kaikki oli sen arvoista.

 

Mitalistit ylil Kenneth ja maj Tommi tyytyväisinä paraatin jälkeen

SKJA vietti lippujuhlapäivää aamuauringossa, noin kolmenkymmenen  kansainvälisen kutsuvieraan läsnäollessa. Juhlapaikkana toimi oma kotipesä, Camp Mira, josta saatiin talkoohengellä muokattua katseenkestävä paraatipaikka.

Paraatijoukko valmistautuu vastaanottamaan lipun

Tilaisuus alkoi lipun vastaanotolla, jota seurasi joukon komentajan, everstiluutnantti Kurenmaan puhe. Kurenmaa kertasi puheessaan lippujuhlapäivän historiaa ja muistutti juhlan olevan edelleen suomalaisia yhdistävä tekijä. Kuukaudet ovat kuluneet nopeasti ja nykyinen rotaatio on palveluksessaan puolivälin krouvissa. Kurenmaa kiitti joukkoaan hyvästä suorituksesta, mutta muistutti samalla: ”paljon työtä on vielä edessä.” Myös Suomen Afganistanin suurlähetystön edustaja Sinikka Koski välitti puheessaan kiitokset rauhanturvaajille pitkäjänteisestä työstä Afganistanin hyväksi.

Puheita seurasi ylennyksien ilmoittaminen ja ansiomerkkien jako. Tämän jälkeen rivissä napsahti asento, kun ilmoille kajahti Porilaisten marssi. Juhla huipentui NATO-mitaleiden kiinnittämiseen rauhanturvaajien rintapieleen.

NATO-mitalit valmiina luovutettaviksi

Komentaja Kurenmaa jakamassa mitaleja joukolleen

Virallisen osuuden jälkeen oli vielä vuorossa cocktailtilaisuus. Koska odotukset kattausta kohtaan olivat jo ennakkoon olleet korkealla, oli ”catering-osastoon” valittu vain kokeneimmat jaakkokolmoset. Miehet paiskivat töitä yötä myöten ja onnistuivat loihtimaan ylistyssanoja saaneen kattauksen. Juhlinnan jälkeen oli aika henkäistä hetkeksi, joskin pian koittaisi paluu arkeen. Onnistuneen lippujuhlapäivän jälkeen oli mukava todeta, että yhteistyön voimalla selvittiin kunnialla tästäkin haasteesta.

Top Chef Aleksi & kumppanit onnistuivat työssään kiitettävästi

Kersantti Mauno rekrytointiin nopealla aikataululla juhlakuvaajan tehtävään. Mies hoiti pestinsä tutulla päättäväisyydellä.

Teksti: tiedotusupseeri
Kuvat: kersantti Mauno, sotilaspastori Heikki sekä tiedotusupseeri