SKJA BLOGI

Mentorointia ANA:n koulutustoimistolla. Oikealla mentori Jani, keskellä tulkki, vasemmalla ANA:n koulutustoimistossa palveleva sotilas.

Vaikka valtaosa suomalaisista rauhanturvaajista majoittuukin Camp Northern Lightsissa Mazar-e Sharifissa, löytyy suomalaisia myös muista tukikohdista. Tiedottaja kävi kahden muun CNL:iin sijoitetun suomalaisrauhanturvaajan kanssa tutustumassa suomalaisten oloihin ja työskentelyyn Camp Griffinissä, joka sijaitsee Faryabin maakunnassa Maimanan kaupungissa, n. 200 kilometriä lounaaseen Mazar-e Sharifista.

Ruoanlaittoa ANA:n keittiössä, jossa valmistetaan ruoat n. 1000 ANA:n sotilaalle. Camp Griffinissä palvelevat ISAF:in rauhanturvaajat, ml. suomalaiset, syövät yhdysvaltalaisessa ruokalassa.

Suomalaisten toiminta Maimanan alueella keskittyy ns. mentorointiin, joka tarkoittaa Afganistanin kansallisen armeijan eli ANA:n toiminnan tukemista. Jokaisella mentorilla on oma toimialansa mentoroitavanaan oman koulutuksensa mukaisesti. Mentoreiden toimintaa suojaamassa on suomalainen turvaryhmä. Lisäksi muutama suomalainen toimii Camp Griffinin tilannekeskuksessa.

Kahdeksan kuukauden odotuksen jälkeen ANA:n tukikohtaan saatiin vihdoin kylmäkontti lääkkeiden säilytystä varten (harmaa kontti). Vasemmalla lääkintämentori Jyrki, oikealla vierailulla oleva SKJA:n päällikkölääkäri Anu.

Yksi Camp Griffinistä käsin mentoroitavista toimialoista on lääkintähuolto, josta vastaa mentori Jyrki. Hänen mukaansa suoranaisen lääkinnällisen kouluttamisen ohella keskeistä on lääkinnän arvostuksen nostaminen, sillä sotilaallista lääkintää ei Afganistanissa arvosteta aivan yhtä korkealle kuin vaikkapa Suomessa. Ylipäätään kulttuuri- ja toimintatapaerot suomalaisten ja afganistanilaisten välillä ovat suuria ja resurssipula vaivaa jatkuvasti, mutta edistystä tapahtuu, vaikkakin pienin askelin kerrallaan. Esimerkiksi kahdeksan kuukauden odotuksen jälkeen ANA:n tukikohtaan saatiin lopulta kylmätila lääkkeiden säilytystä varten.

Suomalaisen turvaryhmän sotilaat antavat turvakoulutusta ANA:n sotilaille. Kouluttajat taustalla kasvot kameraan päin: vasemmalla vääpeli Jaakko, oikealla korpraali Markus.

Suomalaisen turvaryhmän sotilaatkin pääsevät päätehtävänsä ohella välillä myös mentoroimaan: he olivat vierailumme aikaan juuri lopettelemassa viikon mittaista turvakoulutusta ANA:n sotilaille. Yhdessä
ruotsalaisten kanssa annettuun koulutukseen sisältyi mm. ajoneuvosaattueessa toimimista sekä VIP-henkilön suojaamista.

VIP-henkilön suojauskoulutusta. Korpraali Markus toimii maalimiehenä. Vesipullot toimittavat harjoituksessa veitsien ja ampuma-aseiden virkaa.

Koska mentoroinnin idea on ainoastaan tukea Afganistanin armeijan toimintaa eikä johtaa sitä, tulee mentoroinnissa afgaanien itsensä viime kädessä tehdä päätökset. ISAF-operaatiota ollaan lakkauttamassa vuoden 2014 aikana, joten pitkän aikavälin tavoitteena on myös saada afgaanit lopulta itse kouluttamaan omaa armeijaansa.

Maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Raimo Jyväsjärvi (keskellä) tutustumassa Camp Northern Lightsiin. Oikealla Maavoimien esikunnan kansainvälisen sektorin johtaja, everstiluutnantti Timo Vehviläinen, vasemmalla SKJA:n komentaja, everstiluutnantti Joni Lindeman.

Maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Raimo Jyväsjärvi tarkasti SKJA:n 8.5.2012. Komentajan mukana oli Maavoimien esikunnan kansainvälisen sektorin johtaja, everstiluutnantti Timo Vehviläinen. Tarkastus toteutettiin SKJA:n jo kuuluisaksi tulleella “Kaikki mitä olet halunnut tietää Pohjois-Afganistanista 24 tunnissa” -pakettimatkan periaatteella.

Komentajalle tarjottiin melko kattava läpileikkaus SKJA:sta eri näkökulmista niin ylemmän esikunnan, RC (N):n (Regional Command North) toiminnasta kuin kentän työskentelystä mentoreiden ja jääkärikomppanian osalta. Matkan aikana tarjoutui tilaisuus vaihtaa ajatuksia myös RC (N):n komentajan, kenraalimajuri Erich Pfefferin, TST MES:in johtajan, suurlähettiläs Henrik Landerholmin ja TF NL:n komentajan, eversti Anders Löfbergin sekä suomalaisten rauhanturvaajien kanssa.

Maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Raimo Jyväsjärvi sai muistoksi vierailustaan SKJA:n kilven.

Vaikka kyseinen pakettimatka on ohjelmaltaan varsin tiivis ja edellisen yön unet lentokoneessa olivat jääneet melko vähiin, vaikutti komentaja tyytyväiseltä näkemäänsä. Hänen tapaamansa joukko antoi itsestään erittäin ammattitaitoisen kuvan. Puheessaan rauhanturvaajille hän kertoi tiivistetysti keskeiset asiat Puolustusvoimauudistuksesta sekä korosti palvelusturvallisuuden merkitystä kaikessa toiminnassa.

SKJA:n komentajana haluan kiittää Maavoimien komentajaa tehdystä tarkastusmatkasta. Puolustusvoimien johdon käynnit operaatioalueella ovat merkki siitä, että rauhanturvaajien työstä ollaan kiinnostuneita ja sitä arvostetaan. Samalla haluan kiittää kaikkia tarkastusmatkan järjestelyihin osallistuneita. Teidän ansiostanne tämäkin matka sujui onnistuneesti ja pystyimme jakamaan hitusen lisätietoa tästä maasta, sen tilanteesta ja meidän toiminnastamme Maavoimien komentajalle.

SKJA:n komentaja,

everstiluutnantti Joni Lindeman

Jalkautunut partio.

SKJA:n jääkärikomppanian päätehtävänä on toimia yhteistoiminnassa Afganistanin poliisin ja armeijan kanssa eli ns. partnerointi. Jääkärikomppanian tehtävänä on suojata muiden Transition Support Team Mazar-e Sharifin (TST MES) toimijoiden toimintaa ja olla TST:n nopean toiminnan osastona. Komppanian tehtäviin kuuluvat myös yhteys-, partiointi-, suojaus- ja tiedustelutehtävät.

IED disposal eli tienvarsipommia raivaamassa.

Tämän jutun yhteydessä on muutamia Jääkärikomppanian sotilaiden tehtävissään ottamia kuvia. Lisää kuvia löytyy blogin galleriasta kolmesta viimeisimmästä albumista.

Partio paikallisia jututtamassa.

Perinteisten afganistanilaisten vesivarastojen eli kandojen rakentamisessa käytetään paikallista työvoimaa.

Blogissa on aiemmin tänä keväänä kerrottu siviili-sotilasyhteistyöelimen CIMIC:in vesivarastoprojekteista Balkhin maakunnan alueella (ks. blogikirjoitukset 22.2. ja 23.2.2012). Jälkimmäisessä jutussa mainittujen, hiekkasuodatustekniikkaa hyödyntävien vesivarastojen lisäksi yhdeksän toisenlaiseen tekniikkaan perustuvan vesivaraston rakentaminen on parhaillaan loppusuoralla.

Työntekijät mahtuvat juuri ja juuri kandan suuaukosta sisään.

Nämä ”kandoinakin” tunnetut varastot ovat eräänlaisia keinotekoisia luolia, jotka kaivetaan vuorenrinteeseen kalkkikivikallioon. Louhintatyö kaikkien yhdeksän kandan osalta on jo valmis, mutta sementtivuoraus puuttuu vielä. Kandan suuaukko on juuri ja juuri miehenmentävä, mutta tilavuus on n. 200 kuutiometriä. Vesi kertyy kevätaikaan sadevesistä sekä vuoriston lumien sulamisvesistä ja sitä riittää juomavedeksi lähikyliin muutamaksi kuukaudeksi kevään jälkeen.

Kandan louhiminen tapahtuu lihasvoimin.

Paikalliset ihmiset saivat itse päättää kandojen sijainnin, jotta ne parhaiten hyödyttäisivät lähikylien asukkaita. Lisäksi paikallista työvoimaa hyödynnettiin rakennustöissä, mikä toi piristysruiskeen paikalliseen talouteen. Alueen kuvernööri virkamiehineen oli kiinteästi mukana projektissa, mikä lujittaa paikallisten luottamusta oman maansa hallintoon turvallisuuden ja peruspalveluiden tuottajana. Infrastruktuurin rakentamisen ohella juuri tämä luottamuksen rakentaminen on CIMIC-toiminnan ydintä.

Kitarat toivat tunnelmaa nuotiopiiriin.

Perjantai-illan ratoksi järjestettiin Camp Northern Lightsissa welfare-toimintaa nuotiopiirin muodossa. Grillituli sai toimittaa nuotion virkaa, mutta nakit ja paahdetut vaahtokarkit tekivät kauppansa yhtä kaikki. Ruotsalaisten pääsiäiseksi tilaamia ”påskskummeja” oli itse asiassa jäänyt yli niin suuri määrä, että niitä riitti jopa kilpailuun siitä, kuka saa ahdettua eniten vaahtokarkkeja suuhunsa ja sen jälkeen vielä sanottua ”Easter Bunny”. Voitto irtosi tuloksella 31. Älkää kokeilko tätä kotona.

Yhteislaulu yltyi välillä suorastaan paatokselliseksi.

Nakkien ja vaahtokarkkien jälkeen viriteltiin yhteislaulua kitaroiden säestyksellä ”nuotion” ympärillä. Kaikkien tuntemat tenhoisat suomalaiset sävelmät Päivänsäteestä ja menninkäisestä Jääkärimarssiin täyttivät pian ilman. Vaikka sävel saattoi välillä olla hieman hakusessa, oli tunnelma sitäkin tiiviimpi.

Pääsiäistunnelmaa Camp Northern Lightsin kappelissa.

Pääsiäistä on vietetty myös Afganistanissa, ainakin suomalaisten ja ruotsalaisten rauhanturvaajien keskuudessa. Naapurikansat järjestivät pääsiäisen pyhille sekä yhteistä, kansanvälistä ohjelmaa että pelkästään oman maan sotilaille suunnattuja kansallisia tapahtumia.

Kiirastorstaina järjestettiin Camp Northern Lightsin kappelissa kynttilähartaus suomalaisille. Pitkänäperjantaina muistettiin Jeesuksen kuolinhetkeä. Lankalauantaina Suomi-talolla katsottiin Mel Gibsonin ohjaama Passion Of The Christ –elokuva, minkä jälkeen oli vielä kaikille yhteinen messu kappelissa. Roihusipa Suomi-talon edustalla alkuillasta pienimuotoinen pääsiäiskokkokin.

Rosoisen tyylikäs risti on sotilaspappi Marin käsialaa.

Tapahtumien ohella pääsiäinen on näkynyt myös ruokalassa, jossa etenkin lankalauantain päivällisellä pöydät notkuivat herkuista. Camp Northern Lightsin isäntinä toimivat ruotsalaiset olivat rahdanneet juhla-aterian palanpainikkeeksi pullotolkulla ”påskmustia”, joka maistuu jonkinlaiselta kotikaljan ja limonadin sekoitukselta. Tämä ruotsalainen pääsiäisjuoma oli monelle suomalaiselle uusi tuttavuus.

Bushkazi on yhtä aikaa joukkue- ja yksilölaji.

30.3.2012 järjestettiin kilpailukauden viimeinen bushkazi–ottelu
Mazar-e Sharifin Bushkazi–areenalla. Tilaisuuteen oli kokoontunut kymmeniä
kilpailijoita sekä runsaslukuinen yleisö mukaan lukien toistakymmentä
suomalaista rauhanturvaajaa.

Bushkazissa pelivälineenä toimii vasikan tai vuohen ruho.

Kyseessä on satojen vuosien perinteeseen pohjautuva
hevosurheilutapahtuma, jonka säännöt ovat säilyneet vuosien kuluessa samoina.
”Ottelu” tapahtuu areenalla, joka on pinta-alaltaan suurin piirtein
jääkiekkokaukalon kokoinen hiekkakenttä. Kentällä on kaksi tolppaa, jotka ovat
maaleja. Pelivälineenä on vasikan tai vuohen ruho, jolta on pää leikattu pois
ja jalat katkaistu ”polvitaipeesta” sekä sisäelimet poistettu. Ruhoa liotetaan
suolavedessä vähintään vuorokausi, jotta se kestää rajun pelin tiimellyksessä.
Joissain tapauksissa ruhon sisälle laitetaan myös kiviä pelivälineen painon ja
ottelun haastavuuden lisäämiseksi.

Bushkazi on miesten laji.

Pelin ideana on kuljettaa peliväline ratsastajan kantamana
maaliin areenan toisesta päästä. Ennen pelivälineen kuljetusta ilmoitetaan
maalin rahallinen arvo. Ensimmäinen ja viimeinen maali ovat rahallisesti
arvokkaimmat. Maalin arvo vaihtelee muutamasta eurosta satoihin euroihin.
Ottelussa on periaatteessa kaksi joukkuetta, mutta käytännössä jokainen pelaaja
pelaa omaan pussiin. Rahapalkinnot lahjoittavat yleensä alueen varakkaat
mahtimiehet. Peliin osallistuu ”ammattilaisten” ohella myös paikallisia
mahtimiehiä, koska kyseessä on myös eräänlainen miehinen voimanosoitus. Usein
kyseinen mahtimies saa rauhassa tehdä maalin saatuaan pelivälineen haltuunsa; näin
muut pelaajat osoittavat arvostusta kyseistä pelaajaa kohtaan.

Hevosen ja pelivälineen yhtäaikainen käsittely vaatii taitoa.

Itse pelitapahtuma oli mielenkiintoinen mutta sekava.
Joukkueita ei ulkopuolinen erota toisistaan, koska pelaajilla ei ole ”joukkueen”
mukaisia peliasuja tai muutakaan ns. yhdistävää tekijää. Pelaajilla voi olla
esimerkiksi päähineenä perinteinen mongolimiehen päähine,
afganistanilaistyyppinen huiviturbaani, perinteinen Massoud –päähine tai
vaikkapa venäläinen panssarivaunupäähine eli niin sanottu nakkipipo. Peli on
melko fyysistä varsinkin pelivälineen haltuun ottamisessa ja tietenkin painavan
pelivälineen kuljettaminen vaatii sekä pelaajalta että hevoselta hyvää fyysistä
kuntoa. Hevoset olivatkin erityisen vahvarakenteisia paikallisiin olosuhteisiin
nähden ja erittäin hyvin hoidettuja. Hyvät bushkazi –hevoset ovatkin erittäin
arvokkaita, jopa kymmenien tuhansien dollareiden arvoisia.

Bushkazi-hevoset ovat hyväkuntoisia, arvostettuja ja arvokkaita.

Perinteisen urheilutapahtuman seuraaminen paikallisen
väestön mukana oli miellyttävä tapa tutustua paikalliseen kulttuuriin ja
paikallisiin ihmisiin. Pääsimme muun muassa keskustelemaan paikallisen
lupatoimiston päällikön kanssa ottelusta. Kyseinen herra omisti itse kahdeksan
bushkazi –hevosta ja hän myös itse osallistui ottelun loppupuolella tapahtumaan
hevosellaan. Hän myös tarjosi allekirjoittaneelle mahdollisuutta osallistua
otteluun hänen hevosellaan, mutta katsoin kuitenkin vakuutusyhtiön kannalta
paremmaksi seurata ottelua vain katsomosta.

Seuraava ottelukausi käynnistyy ensi syksynä ilmojen
viilennyttyä, joten suosittelen seuraavalle rotaatiolle tutustumista pelin
sääntöihin etukäteen ja käyntiä ottelussa.

SKJA:n komentaja

Everstiluutnantti                Joni Lindeman

"Fältartisterna" rauhanturvaajia viihdyttämässä.

Päättyneellä viikolla suomalaisia ja ruotsalaisia
rauhanturvaajia on viihdyttänyt ilmiö nimeltä Swedish Field Artists
(Fältartisterna) – kutsuttakoon heitä tässä paremman käännöksen puutteessa
kenttäviihdyttäjiksi. Kyseessä on vapaaehtoisuuteen perustuva, Ruotsin
puolustusvoimien alla toimiva kokoonpano, johon on koottu edustajia viihteen
eri aloilta, kuten muusikkoja, taikureita ja stand up –koomikkoja. Nämä
taiteilijat eivät ole ammattisotilaita, mutta he saavat Ruotsissa viihdepuolen
ohella sotilaallista kurssitusta, johon sisältyy myös mm. aseenkäsittelyä.
Kaikkiaan satoja taiteilijoita kattavasta joukosta valitaan aika ajoin
pienempiä ryhmiä viihdyttämään sotilaita niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Kitaristi uhmaa painovoimaa.

Viime viikolla Afganistanissa palvelevat ruotsalaiset – ja
siinä sivussa myös suomalaiset – rauhanturvaajat saivat useaan otteeseen
nauttia kahdeksanhenkisen kenttäviihdyttäjäryhmän esityksistä. Pääpaino oli
musiikissa, mutta mukana oli myös yksi taikuri/stand up-koomikko, joka kylläkin
esiintyi tietysti ruotsiksi, joten jokunen vitsi saattoi joiltakuilta
suomalaisilta livahtaa ohi. Musiikin kieli sen sijaan on kansainvälinen, eikä
cover-kappaleista koostunut, yhteensä viiden konsertin sarja taatusti jättänyt
ketään kylmäksi.

Stand up -koomikko nauratti yleisöä på svenska.

Maastoasuissa esiintynyt ryhmä heitti ensiksi keikat Camp
Marmalissa ja Camp Monitorissa. Sen jälkeen he esiintyivät Camp Northern
Lightsissa kolmena perättäisenä iltana. Perjantaisen lämmittelykeikan jälkeen
he johtivat messin jokalauantaisen tietokilpailun musikaalisissa merkeissä.
Päätapahtuma jäi sunnuntaille, jolloin CNL:n lippuaukio muuttui sotilaalliseksi
konserttiareenaksi. Yli kaksituntinen keikka tarjosi hersyvän stand up
–komiikan lisäksi musiikkia laidasta laitaan sellaisella paatoksella, että heikompia
hirvitti.

Ulosanti lavalla oli intensiivistä.

Virallisten viihdyttäjien lisäksi myös vierailevia tähtiä
rauhanturvaajien joukosta pääsi näyttämään kykynsä lavalla kitaransoiton,
laulun tai jammailun kautta. Innostuipa itse ruotsalais-suomalaisen joukon komentajakin
tulkitsemaan Steppenwolfin Born To Be Wild –kappaleen aidossa rock n’ roll
–hengessä.

Komentaja: Born To Be Wild.

Lisää tietoa ruotsalaisista kenttäviihdyttäjistä löytyy alla
olevasta osoitteesta.

http://www.forsvarsutbildarna.se/web/faltartist.aspx

Suomi-talon takahuoneessa on lokoisat oltavat.

Suomalaisilla rauhanturvaajilla on omissa majoitustiloissaan varsin rajallisesti tilaa ja mukavuuksia (pääsääntöisesti yhdessä pienessä körmyssä majoittuu kaksi henkilöä), joten erilliselle vapaa-ajanviettotilalle on tilausta. Tämän tarpeen täyttää Camp Northern Lightsissa niin sanottu Suomi-talo, jonka voi mieltää kaikkien suomalaisten rauhanturvaajien yhteiseksi olohuoneeksi.

Suomi-talon päätilasta löytyy televisio, DVD-soitin, olosuhteisiin nähden laajahko lehti- ja DVD-kokoelma, nettiyhteys virkistyskäyttöön, kaksi kappaletta ahkerassa käytössä olevia kahvinkeittimiä, jääkaappi täynnä asevelihintaista limonadia, kolme lokoisaa sohvaa ynnä muuta pientä mukavaa. Nämä arkiset asiat eivät kriisinhallinta-alueella ole samalla tavalla itsestäänselvyyksiä kuin kotosuomessa, ja ne tuovat kaivattua mukavuutta rauhanturvaajan arkiseen uurastukseen. Talon takaosasta löytyvä, fiinisti kalustettu ja videotykillä varustettu tila toimii mm. pienimuotoisena elokuvateatterina. Suomi-talolta löytyy myös suomalaiskokoonpanon ilmoitustaulu, joten jo senkin takia useimmilla CNL:ssä majoittuvilla suomalaisilla tulee piipahdettua talolla päivittäin.

Suomi-talon terassilla kelpaa paistatella päivää.

Suomi-talon vieressä on kokonaista kolme saunaa, joista yksi on vieläpä puulämmitteinen, joten tästä perisuomalaisesta elementistä ei Afganistanissakaan jäädä paitsi. Kompleksiin kuuluu myös ns. Muumitalo, joka on grillillä varustettu kotamallinen huvimaja, jota voi varata hieman isommankin porukan grilli-iltaa varten. Saunojen, Muumitalon ja Suomi-talon lomaan muodostuu pieni suojaisa sisäpiha, johon on rakennettu pieni mutta viihtyisä terassi, jolla sopii paistatella päivää sen minkä työkiireiltä toisinaan joutaa. Kunhan ei unohdu auringonpaahteeseen liian pitkäksi aikaa ainakaan kesemmällä, sillä Afganistanin aurinko on armoton – jo maaliskuun puolella olemme saaneet nauttia hellelukemista.

Maimanan kaupungissa sijaitsevassa Forward Operating Base Griffinissä aamu valkeni tiistaina 20.3 odottavassa tunnelmassa. Päivä on afgaaneille tärkeä juhlapäivä, sillä persialaisen kalenterin mukaan kyseessä on kevään ensimmäinen päivä, josta uuden vuoden katsotaan alkavan. Juhla tunnetaan nimellä Nawroz, mutta usein puhutaan myös ”persialaisesta uudesta vuodesta”.

Lähialueiden ihmisiä odotettiin saapuvan kaupunkiin sankoin joukoin, mikä usein aiheuttaa epävakautta alueella. Paikallisviranomaiset ja armeijan yksiköt oli asetettu korkeaan valmiuteen, ja partiointia kaupungissa sekä lähialueilla oli lisätty merkittävästi. Juhlapäivä sujuikin rauhallisesti, mikä on hyvä merkki matkalla kohti turvallisuusvastuun siirtämistä kokonaisuudessaan paikallisviranomaisille.

Juhla-ateria: lammasvartaita, maustettua riisiä ja naan-leipää.

Hyvin sujunut ilta kruunattiin tietenkin saunomalla, tosin tällä kertaa pääasiassa suomalaisin voimin. Leirissä sijaitseva sauna (Heinin sauna) onkin ollut kohtuullisen ahkerassa käytössä, ja sitä ovat käyttäneet myös muut kansallisuudet. Tällä hetkellä saunomista on kuitenkin jouduttu rajoittamaan, koska nykyinen kiuas alkaa olla käyttöikänsä loppupuolella. Uutta kiuasta odotetaankin kuumeisesti, sillä saunominen on perinteisesti suomalaisille tärkeä rentoutumiskeino pitkien päivien ja vaativien operaatioiden keskellä.

Heinin sauna, FOB Griffin.

Teksti: yliluutnantti Aku

Kuvat: OMLT/MEY