SKJA BLOGI

Suomalainen Kriisinhallintajoukko Afganistanissa

Suomalainen kriisinhallintajoukko Afganistanissa (SKJA) juhlistaa itsenäisyyspäivää Camp Mirassa Pohjois-Afganistanissa. Eversti Pekka Kortelaisen alaisuudessa Afganistanissa palvelee noin 80 rauhanturvaajaa.

Suomalaiset rauhanturvaajat ovat järjestyneet paraatikatselmusta varten. Ilmassa on erityistä juhlan tuntua. Eversti Kortelainen muistaa puheessaan myös menneitä sukupolvia.

Eversti Kortelainen pitämässä juhlapuhetta Camp Mirassa.

”Jääkärit lähtivät aikanaan hakemaan sotilaskoulutusta Saksasta. Tie Saksaan oli täynnä vaaroja ja vaikeuksia. Matkaan lähtivät ne, joille maailman parantaminen teekupin äärellä ei riittänyt. Jääkäreiden perillisiä olette te; sotilaat kriisinhallintaoperaatioissa”, eversti Kortelainen toteaa juhlapuheessaan.

”Paremman maailman luomiseksi tarvitaan joskus myös aseita, jotta demokraattiselle yhteiskunnalle voidaan luoda perusta”, Kortelainen jatkaa.

Eversti Kortelaisen pitämän puheen jälkeen julkaistaan ylennyksen saaneiden nimet. Ylennysten jälkeen vuorossa on NATO-mitalien jakaminen. Yksi ylennetyistä on sotilasmestarin jämät saanut Ari. Toista kertaa Afganistanissa palveleva Ari arvostaa ylennyksen korkealle.

Sotilasmestari Ari on yksi ylennyksen saaneista SKJA:n rauhanturvaajista.

”Ylennys tuntuu kivalta, ei voi kieltää. Tässä on sotilasuransa huipulla”, sotilasmestari Ari toteaa.

”Tämä on minulle viides reissu ulkomailla. Olen palvellut Libanonissa, Etiopiassa/Eritreassa, Tšadissa ja nyt toista kertaa Afganistanissa. Afganistan on ollut monipuolisin missio kaikilla tapaa”, Ari mietiskelee.

Maakuntakomppanian toimintaan aktiivisesti osallistuva Ari on tyytyväinen kotimaassa saamaansa koulutukseen. Jatkossa Arin suunnitelmiin kuuluukin osallistua entistä useammin maakuntakomppanian harjoituksiin.

”Koulutus on räätälöity maakuntakomppanian tehtäviä varten. Tarkoitus on olla jatkossa entistä aktiivisemmin mukana. Ulkomaankomennukset ovat haitanneet osallistumista”, Ari naurahtaa.

Ylennysten ja palkitsemisien jälkeen vuorossa on ohimarssi ajoneuvoin Marmal Avenuella. Saksalaiset sotilaspoliisit ovat ymmärtäneet juhlan merkityksen suomalaisille eristämällä puolet leiristä ohimarssia varten.

”Itsenäisyyspäivän paraatikatselmuksen jälkeinen ohimarssi toteutetaan ajoneuvoilla viimeisenä suurena suomalaisena voimannäyttönä pohjoisella alueella”, eversti Kortelainen kertoo.

Suomalaisten ohimarssi Marmal Avenuella oli näyttävä tilaisuus.

Ohimarssin jälkeen lasketaan seppele kaatuneiden muistomerkillä. Tilaisuuteen osallistuu SKJA:n komentaja sekä kutsuvieraat saattajineen. Kaatuneiden muistomerkistä löytyy kahden palvelustehtävissä menehtyneen suomalaisen rauhanturvaajan nimet.

Seppeleenlaskun jälkeen Camp Mirassa järjestetään kahvitilaisuus. Osalle rauhanturvaajista aamu alkoikin voileipien tekemisellä kahvitilaisuutta varten. Juhlallisuudet päättää päivällinen ravintola Oasessa. Illan epäviralliseen ohjelmaan kuuluu Tuntematon sotilas- elokuvan katsominen. Perinteitä kunnioittaen seinälle heijastuu SE mustavalkoinen versio.

Tiedotusupseeri Ilkka

Vääpeli Tomi

Vääpeli Tomi SKJA:n kuntosalilla.

SKJA:n tiedotusupseeri haastatteli vääpeli Tomia isänpäivään liittyen. Jyväskylässä asuva Tomi on kahden lapsen isä ja aktiivinen kuntoilija. Haastattelupaikaksi valikoituikin SKJA:n kuntosali.

”Isänpäivän viettäminen ulkomailla on kieltämättä outoa. Jokainen isä ja äiti, joka on erossa lapsistaan ja läheisistään kaipaa aivan varmasti heitä”, Tomi kertoo.

”Nykyteknologia onneksi auttaa tässäkin asiassa ja SKYPE:n välityksellä on isänpäivän onnittelut välitetty myös tänne Afganistaniin”, Tomi jatkaa.

Tomin isänpäivä kuluu yleensä perinteisissä merkeissä perheen kesken. Myös perheen kaksi koiraa saavat tuolloin erivapauksia.

”Muu perhe on valmistanut aamupalan ja tuonut sen sänkyyn, joten hyvin perinteisesti omassa perheessä päivää on juhlittu”, Tomi toteaa.

”Päivä on vuoden toinen päivä äitienpäivän ohella, jolloin koirat saavat tulla makuuhuoneeseen ja sänkyyn”, Tomi naurahtaa.

Vääpeli Tomi on suorittanut useita kursseja ulkomailla ennen Afganistaniin saapumista. Ensimmäinen aamu Afganistanissa on piirtynyt kirkkaana Tomin muistiin.

”Teltasta herätessä silmien edessä kohosivat korkeat vuorenhuiput ja lämpöä oli 35 astetta”, Tomi muistelee.

”Mentaalisesti olin valmistautunut reissuun jo pitkän aikaa. Nyt pystyi toteamaan: olen vihdoin täällä”, Tomi kertoo.

SKJA:ssa henkilöstöasioiden parissa työskentelevän Tomin mielestä työtehtävät ovat olleet mielenkiintoisia.

”Yksinkertaiselta tuntuvat henkilöiden siirrot, erilaiset määräysten kirjoittamiset ja ihmisten henkilöstöasiakirjojen ajan tasalla pitäminen vaativat paljon taustatyötä ja esivalmistelua”, Tomi tuumii.

”Lopputuloksena usean päivän työstä saattaa olla muutama rivi tekstiä”, naurahtaa Tomi lopuksi.

Vääpeli Tomi punnertaa

Kevyttä on.

On aika päätellä haastattelu ja lisätä rautaa painonnostotankoon. Ennen punnertamisen aloittamista Tomi haluaa muistaa läheisiä kotimaassa.

”SKJA:n henkilöstön puolesta toivotan kaikille hyvää isänpäivää sinne kotimaahan”, Tomi huikkaa.

Paljonko sitä rautaa oikein nousi, moni varmaankin miettii? No melkein kahden tiedotusupseerin verran…

- Tiedotusupseeri

Alkaen vasemmalta: kenraalimajuri Ghulam Haider Haider, kenraaliluutnantti Seppo Toivonen, everstiluutnantti Pekka Kortelainen ja kenraali Jarmo Lindberg.

Puolustusvoimain komentaja kenraali Jarmo Lindberg tarkasti suomalaisen kriisinhallintajoukon Afganistanissa (SKJA). Matkaan osallistui myös maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Seppo Toivonen. Kenraali Lindberg vieraili Afganistanissa jo toista kertaa. Edellinen vierailu tapahtui 6.12.2005.

”Kiinnitin tuolloin kenraalin arvomerkit ensimmäistä kertaa maastopukuuni”, kenraali Lindberg muisteli Kabuliin ja Camp Katariinaan suuntautunutta vierailuaan.

Tarkastusmatkan aikana komentaja tapasi suomalaisia rauhanturvaajia sekä Kabulissa että Mazar-e-Sharifissa. Vierailu alkoi Kabulista, jossa kenraali Lindberg tapasi ISAFin korkeinta johtoa.

”Eri maiden kenraalit kiittelivät suomalaisia sotilaita nimeltä mainiten”, kenraali Lindberg kertoo.

”Olisi ollut hyvä käydä ensin tapaamassa Mazar –e Sharifissa palvelevia suomalaisia ja nähdä heidät työssään. Nyt ei voinut kuin ottaa kiitoksia vastaan”, kenraali naurahtaa.

SKJAn grillimestareiden valmistama päivällinen kelpasi vieraille.

Arvokasta kokemusta

Tiiviin ohjelman aikana matkaa taitettiin helikoptereita ja raskaita panssariajoneuvoja käyttäen. Ohjelman mielenkiintoisimpana osuutena kenraali Lindberg piti yhteistoimintaharjoitusta. Suomalaisten osasto toimi maassa raskaita partioajoneuvoja käyttäen. Tanskalainen helikopteriosasto tuki heitä ilmatilaa hyödyntäen.

”Tanskalaisten ja suomalaisten yhteistoimintaharjoitus jäi mieleen ainutlaatuisena kokemuksena”, Lindberg kertoo.

”Ilmasta seurattuna suomalaisten ja tanskalaisen yhteistoiminta oli hienoa katseltavaa”, Lindberg muistelee.

”Afganistanin ainutlaatuinen toimintaympäristö toi harjoitukseen oman lisänsä”, Lindberg jatkaa.

Puolustusvoimain komentaja pitää rauhanturvaamisesta saatuja kokemuksia arvokkaina. Ulkomailla palvelu antaa eväitä myös kotimaan puolustamista varten.

”Täällä pelataan yhteen haastavissa tehtävissä ulkomaalaisten kanssa” Lindberg sanoo.

”Puolin ja toisin opitaan toistemme tekemisistä. Olemalla avoimin mielin voimme oppia uutta. Saatuja oppeja voidaan jalkauttaa kotimaan puolustuksen hyväksi”, kenraali toteaa lopuksi.

Tiedotusupseeri Ilkka

Everstiluuntantti Jyrki työskentelee eversti Miskinyarin kanssa.

Mazar –e Sharif, 21 syyskuuta 2014, kaksi panssaroitua partioajoneuvoa pujottelee epätasaista asfalttiatietä pitkin. Etummaisen ajoneuvon renkaat käyvät pientareella nostattaen ilmaan ruskean pölypilven. Maisema katoaa hetkesi pölyn taakse. OCC-R:n (Operational Coordination Center- Regional) neuvonantajien aamuherätys on ollut varhainen.

OCC-R:n toimitilat sijaitsevat noin 20 minuutin ajomatkan päässä tukikohdasta. Entinen poliisilaitos on saanut uuden elämän neuvonantajien toimitiloina. Aiemmasta käytöstä muistoina ovat putkat ja kuulusteluhuoneet.

Päättyneistä vaaleista huolimatta Hamid Karzain kuva roikkuu yhä neuvotteluhuoneen seinällä. Videotykki heijastaa dariksi kirjoitettua tilannekatsausta seinälle. Vuorotellen esitelmänsä käyvät pitämässä poliisin, rajapoliisin, kuin armeijankin edustajat. Tulkin englanniksi kääntämät lauseet rytmittävät dariksi pidettyä esitystä.

Tilaisuuden loputtua neuvonantajat kokoontuvat keskustelemaan. Tulkkia tentaten varmistetaan epäselviksi jääneet yksityiskohdat. Tämän jälkeen neuvonantajat käyvät tapaamassa omia työparejaan.

Rauhaa ja tasapainoa

OCC-R koordinoi turvallisuuteen liittyviä asioita toimialueellaan. OCC-R:n henkilöstö koostuu paikallisista viranomaisista ja ISAF:n (International Security Assistance Force) alaisuudessa palvelevista neuvonantajista. Yksi neuvonantajista on suomalainen everstiluutnantti Jyrki.  Hän työskentelee 58- vuotiaan AUP:n (Afghan Uniform Police) eversti Miskinyarin kanssa.

”Pyrimme tuomaan rauhaa ja tasapainoa alueelle”, eversti Miskinyarin sanoo.

”Henkilökohtaiset suhteet ovat tärkeitä. Tutustumisen ja luottamuksen saavuttamisen jälkeen yhteistyö alkoi sujumaan”,  Jyrki kertoo.

OCC-R:n tavoitteena  on yhteinen suunnittelu, tiedustelu, tiedon jakaminen ja voimavarojen yhdistäminen. Rajallisista resursseista pyritään saamaan kaikki irti.

”Viranomaiset täällä eivät ole tottuneita jakamaan tietoja keskenään”, Jyrki toteaa.

”Väkisin puskemalla uudistusten ajaminen ei onnistu. Pitää yrittää myydä ideoitaan”, Jyrki jatkaa.

Eversti Miskinyarin kokee neuvonantajien kanssa työskentelemisen hyödylliseksi.

”Pyrimme tuomaan rauhaa ja tasapainoa alueelle”, Miskinyarin sanoo.

”Tietojen jakaminen ja yhteistyön parantaminen toimijoiden kesken on osa tätä tavoitetta”, Miskinyarin jatkaa.

Välittömän oloinen eversti toteaa tapaamisen päättyneen. On aika pukea suojavarusteet päälle ja palata takaisin Camp Marmaliin. Neuvonantajien päivä ei toki pääty tähän. Iltapäivä kuluu palavereissa ja tulevan toiminnan suunnittelussa.

Teksti ja kuvat:

Tiedotusupseeri Ilkka

 

Evl Kortelainen vastaanotti SKJA:n komentajan tehtävät.

Evl Kortelainen on samalla viimeinen ISAF (International Security Assistance Force) -operaation alaisuudessa palveleva SKJA:n komentaja. ISAF -operaatio päättyy vuoden 2014 lopussa.

Suomalaiset rauhanturvaajat seisovat ryhdikkäinä kolmirivissä. Kutsuvieraat odottavat pullovettä nauttien paraatin alkamista. Kielekkeisen valtiolipun saavuttua vuorossa on sotilaspastori Markuksen puhe.

”Yksi jokaisen joukon, näin myös meidän, vahvimpia assetteja on hyvä henki”, sotilaspastori Markus toteaa puheessaan.

”Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta on vahva vaikka, toisinaan haastava periaate”, sotilaspastori kertoo.

”Komentajan osa on tässä periaatteessa tärkeä”, sotilaspastori jatkaa.

Sotilaspastorin osuus päättyy rukoukseen. Nykyaikainen tekniikka on myös sotilaspastorilla hallussa. Puhe ja rukous on tallennettuna tablettitietokoneelle.

Paras päivä ikinä

Evl Juha Kurenmaa ojentaa kielekkeisen valtiolipun evl Kortelaiselle. Kriisinhallintajoukon komentajuus vaihtuu samalla. Koruttoman seremonian jälkeen vuorossa on uuden SKJA:n komentajan puhe. Puheensa komentaja suuntaa myös kotiutuneiden rauhanturvaajien suuntaan.

Rauhanturvaajat ryhmittyneinä juhlallisuuksia varten.

”Uusi rotaatio palveluksen jatkajilla vahvennettuna on ottanut rintamavastuun. Tärkein viestimme jo kotiutuneille ja kotiutuville on –  kiitos”, evl Kortelainen toteaa puheessaan.

”Voimia ja vaivoja säästämättä lupaamme olla teidän luottamuksenne arvoisia sekä sen luottamuksen arvoisia, jonka te olette palveluksellanne suomalaisille sotilaille kansainvälisessä operaatiossa hankkineet”, SKJA:n komentaja jatkaa.

“It is up to us to decide that this is the best day ever, paras päivä ikinä”, evl Kortelainen päättää puheensa.

Evl Kurenmaata ja evl Kortelaista hymyilytti tilaisuuden jälkeen.

Virallista osuutta seuraa NSE:n (National Support Element) järjestämä kahvitilaisuus. Huollon moniosaajien valmistelemat lohileivät maistuvat niin vieraille kuin rauhanturvaajille.

Teksti:

Tiedotusupseeri Ilkka

Kuvat:

Tiedotusupseeri ja kersantti Markus.

Aamut käyvät vähiin maaliskuussa palveluksensa aloittaneille sotilaille.

Rotaation 114 palvelus alkaa olla loppusuoralla ja seuraava erä on koulutuksen suorittaneena valmis saapumaan lähiaikoina Afganistaniin. Reppuja pakatessa itse kukin huomaa, että puoli vuotta on kulunut kovin nopeasti.

Maaliskuussa alueelle saapunut suomalaisjoukko jalkaantui alussa Kabulin lisäksi kolmeen eri tukikohtaan Mazar –e Sharifissa. Vain pari kuukautta saapumisen jälkeen sotilaat seisoivat jo rivissä ja katsoivat kun liput laskettiin ensin Camp Mike Spannissa ja heti perään Camp Northern Lightsissa. Tukikohtien lakkauttamisen jälkeen suomalaisten pääjoukko on ollut sijoittuneena Camp Marmaliin. Tämä on merkinnyt sitä, että tuttuja naamoja on ollut mahdollisuus jututtaa entistä useammin. ISAF-operaation lähestyessä loppuaan ovat rinnalta vähitellen hävinneet myös ruotsalaiset ja norjalaiset palvelustoverit.

Yhteiset jalkapartiot CNL:n ruotsalaisten kanssa ovat historiaa.

Keväinen muutto saatti eri tukikohtien sotilaat yhteen.

Kulunut puoli vuotta on ollut Afganistanin tulevaisuuden kannalta erityisen tärkeä. Rotaatiomme on saanut todistaa monimutkaista presidentinvaalikamppailua. Kisaa seurasi äänten tarkastuslaskenta, jossa vaalipukkeita kuljetettiin pääkaupunkiin maan syrjäisimmistäkin kolkista. Apuna äänten kuljetuksessa käytettiin niin helikoptereita kuin paikallisia vetojuhtia, aaseja. Samaan ajankohtaan sattunut Ramadan toi oman mausteensa sekä vaaleihin että niiden turvallisuuteen. Vaalien voittaja ei ole tänäkään päivänä selvillä, mutta lopputulos ja sen jälkimainingit vaikuttavat myös suomalaisten jatkoon Afganistanissa.

Vaalien käänteet ovat aiheuttaneet ihmetystä ja keskustelua myös suomalaissotilaissa.

Kotopuolessa moni on kysellyt, miten Afganistania voisi lyhyesti kuvailla. Afganistan on karu maa, siitä ei pääse mihinkään. Kesäisin lämpötila nousee yli 40 asteen kun taas talvella pakkasta voi olla parinkymmenen celsiuksen verran. Luonnon kovuuden koki myös Suomitalon edustalla olevaan pieneen puuhun pesinyt lintu. Rauhanturvaajat seurasivat pesimisprosessia mielenkiinnolla. Vieraan oloa pyrittiin helpottamaan juoma-astialla ja rakensipa eläinrakas yliluutnantti siivekkäälle oman uima-altaan vilvoittelua varten. Riemu oli suuri, kun pesästä pilkotti kaksi munaa. Afganistanin olosuhteet olivat kuitenkin linnulle liikaa ja emo sekä poikaset kuolivat kaikkien harmiksi vain päivä h-hetken jälkeen. Tapahtuma kuvaa osittain koko maan haastavaa tilannetta. Paikoittain tunnelin päässä näkyy vahvasti valoa, mutta lopullinen vakaa yhteiskunta on vielä monen mutkan ja peruutusaskeleen päässä.

Paikallinen leikkaa jäätä helpottaakseen oloaan kesähelteessä.

Kaikesta kurjuudesta huolimatta Afganistan jaksaa yllättää myös positiivisesti. Paikallisten arkea seuratessa huomaa, että afgaani osaa olla kiitollinen siitä pienestä, mitä hänellä on. Kansan suhtaumisesta ISAF-joukkoihin on yhtä monta mielipidettä kuin on vastaajia. Pääosin paikallisten suhtautuminen rauhanturvaajiin on kuitenkin positiivista. Käsi sydämellä tehtyjä tervehdyksiä ja ystävällisiä kädenpuristuksia ovat saaneet päivittäin osakseen niin partiossa olleet kuin esimerkiksi neuvonantotoiminnassa palvelleet rauhanturvaajat.

Elämä ei ole helppoa, mutta afgaani jaksaa silti hymyillä.

 

Afgaanipoika vilkuttaa suomalaispartiolle.

Puolessa vuodessa ei tehdä ihmeitä tai vakauteta jo vuosia levottomuuksista kärsinyttä maata. Tuona aikana ennättää kuitenkin osallistua jo pitkään kestäneeseen rauhanprosessiin ja ennen kaikkea olla osa hienoa suomalaisjoukkoa. Kotiinpaluun lähestyessä osaakin entistä enemmän arvostaa porukan hyvää yhteishenkeä sekä yhteisiä kokemuksia.

Afganistanissa vietetyistä päivistä jää monta hyvää muistoa.

Rotaatio 114 suuntaa kohti uusia haasteita.

 

Huumorin avulla palvelustoverin edesottamuksia jaksaa seurata päivästä toiseen.

Kotijoukot ovat tiedustelleet rauhanturvaajilta aktiivisesti millaisissa olosuhteissa arki SKJA:ssa etenee. Seuraavassa lyhyt ja suuntaa antava oppimäärä kotikannattajien ja myös uusien alueelle tulijoiden tietoon.

Mikäli haluat tietää millainen on rauhanturvaajan keskivertotyöpäivä, saat yhtä monta versiota kuin on vastaajia. Suomalaisia palvelee näet hyvin erilaisissa tehtävissä, eikä keskiarvoa voi määrittää. Neuvonantajilla työpäivään kuuluu muun muassa afgaanipartnereiden tapaamisia, neuvotteluja sekä raporttien kirjoittamista. Huolto- sekä tukijoukot saattavat puolestaan painia materiaalitäydennyksien ja –korjausten kanssa tai valmistella tärkeää vierailua. Eräänä yhdistävänä tekijänä voidaan kuitenkin todeta, että yllätyksiä tulee poikkeuksetta vastaan ja päivä etenee harvoin alustavan suunnitelman mukaan. Esimerkiksi monikansallisissa esikunnissa työpäivä voi venähtää ajoittain 16 tunnin mittaiseksi, jolloin työntekijältä vaaditaan sekä henkistä että fyysistä kestävyyttä.

Taas yksi tapaaminen takana.

Majoitusvaihtoehtoja tukikohdissa on käytännössä kahta eri lajia. Konttimajoituksessa pääsee tutustumaan palvelustoverin parhaimpiin ja haastavimpiin puoliin, sillä kontti jaetaan tyypillisesti kahden taistelijan kesken. Kontti suojaa hyvin esimerkiksi lentokoneiden ja koptereiden melulta, muttei toisaalta pelasta kuorsaavalta palveluskaverilta. Telttamajoitus puolestaan tarjoaa käyttäjälleen noin 5m2 yksiön. Äänieristys ei vedä vertoja konttimajoitukselle, mutta toisaalta oman sopukan voi muokata ja sisustaa täysin mieleisekseen.

Telttahuonekkeen voi sisustaa ajattomasti mielensä mukaan.

Armeija marssii vatsallaan ja ruokahuolto Afganistanissa pelaakin hyvin. Tarjolla on niin amerikkalaista kuin eurooppalaista keittiötä ja rautavatsaisimmat voivat nauttia myös afgaaniruoan antimista. Ylimääräiset kalorit voi kuluttaa kuntosalilla tai vaikka jalkapalloa pelaamalla.

Urheilumahdollisuudet tukikohdissa ovat hyvät.

Kokki lisäämässä lämpöä uuniin.

Etiketti muodostuu vähitellen joukon kesken ja voi vaihdella hieman yksiköittäin. Ohessa kuitenkin muutama ansa, joihin ei kannata astua. Palvelusvapaiden aikaisilla valloituksilla & saavutuksilla saa kehua, mutta hienotunteisesti. Kerronnassa on otettava huomioon se, että vieressä istuva rauhanturvaaja on saattanut olla alueella jo 8 viikkoa putkeen ja voi varrota vielä tovin omia vapaitaan. Aikuisissa miehissä ja myös naisissa eniten ärtymystä herättää alueella kahvin puute sekä epäsiisteys. Niin sanottu suojakahvi- ilmiö, jossa pannuun jätetään pari senttiä pohjalle ja hiivitään vähin äänin pois, nostaa tavallisesti leppoisan rauhanturvaajan kierrokset hetkessä nollasta sataan. Samoin käy, mikäli kuivausrummun vesisäiliö tai nukkasihti odottavat täysinä pahaa aavistamatonta ja valmiiksi väsynyttä pyykkääjää. Joukolla on onneksi omat keinonsa puuttua vajavaiseen toimintaan. Väärinkäytöksiä onkin kitketty tehokkaasti kädestä pitäen annettavan koulutuksen, sekä ylläköiden avulla. Lohduttavana tietona uusille tulijoille todettakoon, että ensimmäinen moka menee vielä läpi, mutta seuraavalla kerralla selityksen onkin jo sitten oltava todella hyvä.

Palaute on välitön ja tulee suoraan sydämestä.

Saksalainen tapa toimia on vaativa, mutta reilu.

Harvan suomalaisen osaston tehtävä on elänyt Afganistanissa yhtä paljon kuin Mobile Medical Teamin. Saapuessaan alueelle ryhmä löysi itsensä Camp Northern Lightsista, jossa se toimi osana ruotsalais-, latvialais-, norjalaista yksikköä. CNL:n sulkemisen jälkeen koitti muutto saksalaisten alaisuuteen, mikä tiesi uuden ajattelu- ja toimintatavan omaksumista.

MMT koostuu neljästä riskistä sairaanhoitajasta. Tarpeen mukaan ryhmää voidaan vielä vahvistaa lääkärillä. MMT:n tehtävänä on tarjota lääkinnällistä tukea niin suomalaisille kuin kansainvälisille joukoille. Kuukausien kuluessa ryhmästä on muodostunut tiivis paketti, sillä miehet viettävät toistensa seurassa lähes 24/7. Allekirjoittanut oli pehmittänyt ryhmänjohtaja Anttia jo CNL:stä asti järjestämään audienssin jutun tekoa varten. Viimein puhelin soi ja Antti ilmoitti, että saksalaiset toteuttavat evakuointiharjoituksen. Rotaation lähestyessä loppuaan, se olisi nyt tai ei koskaan.

Oi niitä aikoja: Ylik Antti ottaa tehtävänannon vastaan CNL:ssä latvialaisten kollegojen kanssa.

Harjoitusta edeltää puhuttelu. Käytävää pitkin kävelee mies, joka esittelee itsensä kapteeni Poppiksi. Hän on  Saksan lääkintäjoukon johtaja ja samalla MMT:n esimies. ”Voit kuvata tänään vapaasti”, mies ilmoittaa allekirjoittaneelle. Poppin jatkaessa keskustelua ryhmänjohtaja Antin kanssa, ylik Jussi kuiskaa, ”Tällä kaverilla on lehmänhermot. Pyörittää isoa balettia, mutta on mukava ja asiallinen mies.” Kapteeni Poppin juttu luistaa MMT:n kanssa hyvin, tosin jotkut englannin kielen sanat vaativat kuulijalta keskittymistä. Esimiehen jatkaessa matkaa kysyn MMT:n kavereilta, miten kommunikaatio yleensä saksalaisten kanssa hoidetaan. Asiat kuulemma kerrotaan aina ensin saksaksi, jonka jälkeen tulee tiivistelmä englanniksi. Muiden ryhmäläisten saksan kieli rajoittuu Marienhofin ja Ketun tasolle, mutta alik Jouni paljastuu saksan kielen taitoiseksi. ”Saksalaiset pyrkii puhumaan meille englantia, mutta tarvittaessa Jouni tulkkaa”, ltn Yrjö-Pekka selventää.

Ymmärsikö suomalaiset? ”Jawohl!”

Tämänpäiväinen harjoitus keskittyy helikopterilla tapahtuvaan evakuointiin. Saksalaisten tarjoama tietopaketti on perusteellinen. Ensin puheenvuoron saa kopterin lentäjä, sen jälkeen lääkäri. Molemmat kertovat evakuoinnin pääperiaatteet omasta näkökulmastaan. Lentäjä korostaa, että evakuointitilanteessa maassa ollaan mahdollisimman vähän aikaa. Kopteri nimittäin näkyy ja kuuluu kauas, mikä tekee siitä laskeutuneena houkuttelevan maalin. Lääkäri puolestaan muistuttaa, että hiekan lentäessä ja melun ollessa kova käsimerkkien merkitys korostuu. ”Mikäli teidät revitään liivistä lähemmäksi tai lyödään kovaa selkään huomion saamiseksi, se ei tarkoita, että meillä olisi jotain teitä vastaan”, mies muistuttaa. Itse harjoituksessa jokainen osasto kantaa vuorotellen haavoittuneen kopteriin. ”Schnell, Schnell!” – huudot piiskaavat tekijöitä entistä nopeampaan suoritukseen. MMT suoriutuu harjoituksesta hyvin. Kun alle on saatu tarvittava määrä toistoja ja evakuointiaika pudotettu minimiin, on palautteen vuoro.

Potilas on kopterissa, nyt äkkiä ulos.

Paketissa on, viedään pois.

Kapteeni Popp kokoaa joukot ympärilleen. Pikaisen palautteen jälkeen hän toteaa, että harjoitus jatkuu iltapäivällä, nyt pidetään tauko. Joukon matkatessa ruokailemaan samaan autoon ahtautuu luutnantti Stefan. Mies on palvellut Afganistanissa jo jonkun tovin. Mazar –e Sharifia hän kuvaa mukavaksi paikaksi, sillä edellisenä asemapaikkana oli rauhaton Kunduz. ”Suomalaisten kanssa olen pärjännyt hyvin”, mies toteaa virnuillen. Muutama lyhyt keskustelu muiden saksalaisten kanssa osoittaa, että suomalaisia pidetään mukavina työkavereina ja heidän asennettaan arvostetaan. MMT:n soturit puolestaan kiittävät saksalaisia hyvästä yhteistyöstä. ”Saksalaiset on ottaneet meidät hyvin vastaan ja suhtautuminen on ollut ystävällistä”, ylik Jussi kertoo. Sivusta seuraajan näkövinkkelistä MMT on sulautunut saksalaisten toimintaympäristöön hyvin. Eräänä auttavana tekijänä lienee ollut huumorintaju, joka on molemmilla osapuolilla yhtä omalaatuinen.

Kapteeni Popp antamassa palautetta joukolleen.

MMT (Ykä, Antti, Jussi ja Jouni) sekä päällikkölääkäri Aila.

Neuvonantaja työssään

Afgaanit ovat jo jonkun aikaa olleet vastuussa maansa turvallisuudesta, mutta toiminnassa riittää vielä hiomista. Afgaaniviranomaisten tukena toimii neuvonantajia, jotka tarjoavat oman tietotaitonsa afgaanipartnereiden käyttöön. Eräs neuvonantajista on majuri Tommi.

Tommin työpaikkana on Afganistanin armeijakunnan esikunnan operatiivisen osaston tilannekeskus. Työ koostuu muun muassa menossa olevien ja tulevien operaatioiden suunnittelusta ja valvonnasta. ”Työpäivä alkaa tyypillisesti tilannekatsauksella, jonka jälkeen jaetaan päivän työt”, Tommi valottaa. Viime aikoina Tommia ja hänen afgaanipartneria on työllistänyt erityisesti presidentinvaalien turvallisuusjärjestelyt.  Lisäksi vaalien jälkimainingeissa tapahtuvat äänten tarkistuslaskennat ovat äänilipukkeiden kuljetuksineen iso haaste. Yksi merkittävä osa neuvonantotyötä on erilaisiin turvallisuustilanteisiin reagointi: ”Neuvomme afgaaneja esimerkiksi toimimaan erilaisissa haasteellisissa johtamistilanteissa.” Tommi korostaa, että neuvonantaja voi ehdottaa kulloiseenkin ongelmaan omaa ratkaisua, mutta lopullisen päätöksen tekee aina afgaani itse.

Afgaaneilla on päävastuu maansa turvallisuudesta

Omaa tilannetietoisuuttaan Tommi pitää yllä olemalla tiiviisti yhteyksissä tulkkien kanssa. ”Keskustelu voi liittyä vaikka jalkapalloon, tärkeää on luoda luottamusta ja olla perillä siitä, mitä ympärillä tapahtuu”, mies toteaa. Sanotaan, että tieto on valtaa, mutta Afganistanissa se voi myös parhaimmillaan pelastaa oman nahan. Tulkkien tärkeys korostuu myös siksi, että harva afgaanipartnereista puhuu englantia. Kulttuurissa, jossa väärinymmärryksiin ei ole varaa, kannattaakin pelata varman päälle ja käyttää tulkkia viestinvälittäjänä.

Hyvä tulkki on korvaamaton työkaveri

Työskentely afgaanien kanssa on Tommin mielestä pitkäjänteistä työtä. ”Suomessa lopputulos näkyy nopeammin,” hän korostaa. Afgaanien tietotaso vaihtelee Tommin mukaan huomattavasti kuten myös ahkeruus ja into tarttua työhön. Välillä on lähdettävä liikkeelle perusasioista, sillä lukutaito tai ATK-osaaminen eivät ole itsestäänselvyys. Myös johtamiskulttuuri on Afganistanissa erilainen. ”Pomon pitää olla paikalla, että hommat luistaa”, Tommi muotoilee. Kulttuurieroista huolimatta neuvonantotyö on tuottanut tuloksia. ”Ajoittain huomaa, että neuvoista on otettu vaari. Se näkyy afgaanien omina ajatuksina ja suunnittelun lopputuloksena. Tällöin tietää, että työssä on onnistuttu”, neuvonantaja tiivistää.

Työmatkat tukikohtien välillä kuljetaan täydessä suojavarustuksessa

Neuvonantaja suojaajiensa kanssa

Suomalaisten rauhanturvaajien tehtävät Afganistanissa keskittyvät yhä enemmän neuvonantotoimintaan. Onnistunut valmennustyö afgaanien kanssa vaatii aktiivista liikkumista eri tukikohtien välillä. Neuvonantajien suojana työmatkojen ja –päivien ajan toimii suomalaisista sotilaista koostuva tiimi, turvaryhmä.

Heinäkuinen aamu tarjosi hyvän mahdollisuuden tutustua turvaryhmän toimintaan. Neuvonantajana afgaanitukikohta Camp Shaheenissa toimiva majuri Tommi suuntaisi jälleen työpaikalleen, joka tiesi tehtävää myös hänen suojaajilleen. Lähtö tukikohdasta toiseen ei tapahdu hetkessä, vaan ennen muurien ulkopuolelle suuntaamista käydään läpi muun muassa toimintatavat uhkatilanteissa. Tämä on tärkeää, sillä ajoittain kyyditettävänä on uusia naamoja. Pääsääntöisesti turvaryhmä suojaa suomalaisia neuvonantajia, mutta tarpeen tullen apua tarjotaan myös muille kansallisuuksille. ”Ajoittain kyyditään esimerkiksi länsinaapureita ja saksalaisia”, valaisee turvaryhmän johtaja, vääpeli Jari.

Ajoreitin läpikäyntiä saksalaisten kanssa

Perillä Camp Shaheenissa on aikaa keskustella tarkemmin turvaryhmän työpäivien sisällöstä. Ryhmä muodostuu rauhanturvaajista, jotka ovat oman alansa ammattilaisia. ”Meillä on tiimissä mukana esimerkiksi ensihoitaja ja sairaanhoitaja”, kuuluu selvennys. Työ turvaryhmässä on tekijöidensä mukaan kaksijakoista. Ajoittain päivään kuuluu paljon odottelua, sillä neuvonantajien työtehtävät saattavat venyä pitkiksi. Toisaalta suojaryhmän on säilytettävä jatkuva valmius, sillä uhkatilanteessa neuvonantajat on saatava turvaan nopeasti. Pelin henki on kaikkien tiedossa ja tilanteeseen on sopeuduttu hyvin. ”Me toimitaan neuvonantajien aikataulun mukaan”, toteaa suojaryhmän varajohtaja Jykä. Turvaryhmän sisällä rutiineja pyritään rikkomaan vaihtamalla muun muassa vastuupaikkoja ajoneuvo-osastoissa.

Ryhmänjohtaja Jari tekemässä lähtötarkastusta

Ennen paluumatkaa tarjoutuu mahdollisuus tiedustella majuri Tommilta, miten yhteistyö suojaryhmän kanssa on sujunut. Käy ilmi, että turvaryhmä nauttii vahvaa arvostusta neuvonantajien keskuudessa ja myös majuri Tommi on suojaajiinsa tyytyväinen. ”Kun selusta on turvattu, neuvonantaja voi keskittyä täysillä työhön afgaanien kanssa”, Tommi toteaa. Suojaajiaan Tommi kuvaa ammattimaiseksi tiimiksi ja muistuttaa vielä lopuksi turvaryhmän olevan olennainen osa neuvonantajan toimintaa.

Afgaanipoika seuraa paluumatkalla olevaa suomalaisosastoa