SKJA BLOGI

Suomalainen Kriisinhallintajoukko Afganistanissa

Hyvää pääsiäistä

Työn lomassa Camp Northern Lightsissa on ennätetty viettää myös pääsiäistä. Pääsiäisviikonloppu aloittettiin sotilaspastori Jounin CNL:n kappelissa pitämällä pitkänperjantain jumalanpalveluksella. Jouni muistutti rauhanturvaajia siitä, että vaikka pitkäperjantai onkin surujuhla, niin synkistelyyn ei kuitenkaan ole aihetta. Päivä jatkui latvialaisten tarjoamalla, mielenkiintoisella kalustoesittelyllä, jossa pääsi tutustumaan muun muassa heidän miinanraivauslaitteistoonsa. Lankalauantaina oli puolestaan vuorossa kaikille kansallisuuksille suunnattu yhteinen pääsiäisateria. Kattaus sai kovasti kiitosta eikä kaloreita laskettu.

Sotilaspastori Jouni pitämässä jumalanpalvelusta

Kalustoesittely käynnissä

 

Illallisella hilpeyttä herättänyt kyltti

Pääsiäissunnuntaina vietettiin suomalaisten kesken grillikodan ja pienen puulämmitteisen saunan läksiäisiä. Lähestyvän muuton vuoksi grillikota sekä sympaattinen sauna joudutaan lahjoittamaan eteenpäin. Muuttoa koordinoiva ruotsalaisupseeri kävi männäviikolla kyselemässä löytyisikö saunasta rakennuspiirustuksia siirto-operaatiota ajatellen. Eihän niitä ollut, sillä perimätiedon mukaan sauna on rakennettu nykymuotoonsa vuonna 2006 lähes paljain käsin.

Grillikodan purku käynnissä

 

Ny rillataan- vielä kun se on mahdollista

Pieni sauna on muodostunut suomalaisille rakkaaksi ja myös muut kansallisuudet ovat osanneet arvostaa sen suomia pehmeitä löylyjä. Erityisesti latvialaiset ovat viime aikoina kunnostautuneet innokkaina saunojina. Sunnuntai-illan hämärtyessä vielä viimeisen kerran saunan pesä ladottiin täyteen puita ja pimeään sisätilaan asennettiin vesipullon sisään pari valotikkua pimeyttä rikkomaan. Piipun hohkaessa punaisena todettiin, että hyvin palvellut sauna sai arvoisensa läksiäiset.

Ylik Antti sai kunnian sytyttää pesän viimeisen kerran

 

Virallinen valvoja, kapteeni Jarmo totesi lämpöä olevan riittävästi

 

Viimeiset löylyt

 

Suomalaisjoukko lipunlaskun jälkeen

Pieni joukko suomalaisia neuvonantajia ja heidän henkilökohtainen turvaryhmänsä on pitänyt tukikohtanaan viime päiviin asti Afganistanin armeijan Camp Shaheen- tukikohdan sisällä sijaitsevaa Camp Mike Spannia. Kaikki hyvä päättyy aikanaan ja pilvisenä huhtikuun aamuna Camp Mike Spannin pihaan kaarsi saattue valmiina muuttamaan suomalaiskalusto ja leirissä olevat miehet.

Ensitöiksi Suomitalon seinästä irroitetttiin hellävaraisesti taloa koristanut leijonataulu. Kun tärkein oli saatu talteen, päästiin vähitellen keskittymään painavampaan kalustoon. Muuttoa varten paikalle oli saatu nosturi helpottamaan tavarakontin siirtämistä. Haasteelliselta vaikuttanut operaatio oli lopulta ohitse muutamassa minuutissa. Tottuneissa käsissä kontti käyttäytyi esimerkillisesti suomalaisjoukon ihmetellessä tahtia sivummalla.

Ylikersantti Jari ja kersantti Lasse muuttopuuhissa

Kontin siirtoa seurattiin mielenkiinnolla

”Like a glove”

Kaluston lastaamisen jälkeen vuorossa oli lipunlasku. Eversti Pasi ryhmitti joukkonsa riviin ja käski miehiä ottamaan asennon. Uskollisesti palvelleen siniristilipun laskiessa päättyi yksi aikakausi SKJA:n historiassa, sillä ehtihän Camp Mike Spann toimia suomalaisten tukikohtana noin 5 vuoden ajan.

Lipunlasku käynnissä

 

Ev Pasi ilmoittaa joukkonsa neuvonantajaosaston johtajalle, ev Hermelingille

Suomalaiset viihtyivät Camp Mike Spannissa hyvin ja lähdön hetkillä ilmassa oli pienoista haikeutta. Majuri Tommin mukaan tukikohdasta jää kaipaamaan erityisesti tiivistä yhteisöä: ”Kun tehdään työtä pienellä porukalla, jossa kaikki tuntee toisensa, on kaikessa toiminnassa yhdessätekemisen meininki.” Camp Mike Spannissa palvelleet suomalaiset jatkavat edelleen neuvonantotoimintaansa Afganistanin armeijan tukikohdassa Camp Shaheenissa. Muutto merkitsee kuitenkin sitä, että ryhmän työmatka pitenee muutamalla kymmenellä kilometrillä. Se tietää lisätehtäviä ja –kilometrejä myös neuvonantajien turvaryhmälle.

Kohti seuraavaa määränpäätä

Koko SKJA:n väki haluaa välittää onnittelut kapteeni Jannelle ja Opri-vaimolle perheenlisäyksen johdosta!

Maalin hahmottamista ennen ammunnan aloittamista

Rauhanturvaajan tehtävässä tulee hallita erilaisia aseita, sillä tilanteen vaatiessa niin sotilaspastori kuin lääkäri saattaa löytää itsensä ajoneuvossa kattoampujan paikalta. Aurinkoinen viikko tarjosi erinomaiset puitteet sekä henkilökohtaisten aseiden kohdistukselle että tulivoimaisempien työvälineiden kertauskoulutukselle.

”Oliko kysyttäviä?” -Ylikersantti Marko pitämässä lähtöpuhuttelua

Ammuntoihin lähtöön valmistauduttiin samalla huolellisuudella kuin muihinkin tukikohdan ulkopuolelle suuntautuviin matkoihin. Ylikersantti Markon pitämän lähtöpuhuttelun jälkeen joukko oli valmis nousemaan ajoneuvoihin ja suuntamaan kohti ampumarataa. Perille saavuttaessa suoritettiin tutut rutiinit, eli tarkastettiin alue ja asetettiin tähystysvartio, jolle läheinen kukkula tarjosi oivan sijoituspaikan.

 

Alikersantti Heikki ja ylikersantti Aleksi valmiina ammuntoihin

Itse ammuntoihin on kokemuksen kautta opittu varaamaan hyvin aikaa, sillä keskeytyksiä tulee säännöllisesti. Taivaanrannasta lähestyvät lentokoneet tai tyhjästä ampuma-alueelle ilmestyvä lammaspaimen aiheuttavat rivistössä ”tuli seis!” – huudon, minkä jälkeen sormi hakeutuu tottuneesti varmistimelle. Tällä kertaa keskeytyksiä oli vähän, tosin yllätyksiltä ei nytkään vältytty. Kesken kaiken paikalle kaarsi pölypilven saattelemana henkilöauto, joka vauhdin perusteella oli suuntaamassa kohti kohoavia kukkulan huippuja. Lyhyen puhuttelun jälkeen kuljettaja onneksi ymmärsi, ettei tänä päivänä tuolle alueelle ollut asiaa.

”no nyt alkaa olla kohillaan”

 

Vaunuaseen ammunnat käynnissä

Ammuntojen välissä oli aikaa käydä jututtamassa lähistöllä aikaa viettäviä afgaaneja. Paikalle oli kertynyt kourallinen väkeä viettämään aurinkoista kevätpäivää. Seurueessa oli väkeä kolmessa polvessa mukaan lukien kävelykeppiin arvokkaasti nojaava vanhus sekä oudosti pukeutuneita rauhanturvaajia tuijottavat juniorit. Seurueen toiminnasta paistoi kiirettömyys heidän istuessa ringissä vihreän nurmen päällä samalla teetä hörppien.

Paikalliset ihmettelevät rauhanturvaajien painavia varusteita

Kiireetöntä elämää

Itse ammunnat sujuivat hyvin niin raskaampien kuin henkilökohtaisten aseiden osalta.  Kuusituntisen moukaroinnin seurauksena myös maalitaulut olivat tulleet tiensä päähän. Ylikersantti Marko pyysi vielä kerran porukan kasaan, totesi päivän sujuneen hyvin ja kehoitti valmistautumaan lähtöön. Ei muuta kuin kamat kasaan ja kohti uusia haasteita.

Lipas täyteen ja matka jatkuu

Ajatustenvaihtoa neuvonantajatoiminnasta

Camp Mike Spannissa palvelee suomalaisia rauhanturvaajia, joiden työhön kuuluu Afganistanin turvallisuusjoukkojen neuvonantajana toimiminen. Eversti Pasi on toiminut neuvonantajana Afganistanissa huhtikuusta 2013 lähtien. Työtoverina ja koulutettavana Pasilla on 209. armeijakunnan esikuntapäällikkö, kenraalimajuri Ghulam Haider. Kovasta kiireestä huolimatta Pasi on onnistunut järjestämään suomalaisen rauhanturvajoukon komentajalle, everstiluutnantti Juhalle ja allekirjoittaneelle tapaamisen kenraalimajuri Haiderin kanssa.

”Tervetuloa Camp Mike Spanniin!”

Tapamisemme alkaa hieman aikataulusta myöhässä, sillä presidentinvaalit ja niiden turvallisuus työllistävät koko armeijakuntaa. Eversti Pasi aloittaa tilaisuuden esittelemällä everstiluutnantti Juhan hyväksi ystäväkseen. Lause toimii oivana jäänrikkojana, sillä afgaanikenraalin vastaus on veljellinen: ”Sinun ystäväsi on myös minun ystäväni.” Kenraalimajuri Haider on kokenut sotilas. Armeija on tarjonnut tälle 57- vuotiaalle päällikölle työpaikan jo 35 vuoden ajan. Vuodet ovat tuoneet kokemusta niin logistiikasta, tiedustelusta kuin myös
jalkaväkitoiminnasta. Koska kyseessä ovat Afganistanin asevoimat, on  kenraali joutunut ajan kuluessa todistamaan läheltä myös sodan aiheuttamia tappioita.

Kysyttäessä päivittäisestä yhteistyöstä, kertoo kenraalimajuri Haider olevansa tyytyväinen suomalaisten toimintatapaan. Hän kuvaa suomalaisia neuvonantajia rauhallisiksi työtovereiksi, jotka osaavat ennen kaikkea kuunnella. Erityisen tyytyväinen kenraali on omaan neuvonantajaansa. Hän kertoo kunnioittavansa vieressä istuvaa eversti Pasia suuresti ja korostaa miesten olevan myös hyviä ystäviä. Kenraalimajuri Haider näkee neuvonantajatoiminnassa paljon hyvää. Hän kertoo oppineensa eversti Pasilta ennen kaikkea kärsivällisyyttä, mikä on edellytys hyvälle johtajalle.

Työtoverit kenraalimajuri Haider ja eversti Pasi

Myös eversti Pasi kokee neuvonantajayhteistyön sujuneen hyvin. Neuvonantajatoiminnan onnistuminen vaatii hänen mukaansa paikallisen ajattelutavan ymmärtämistä, sillä suomalaisia tai ulkomaisia toimintatapoja ei voi sellaisenaan tuoda Afganistaniin. Esimerkiksi pitkän aikavälin suunnittelussa riittää kehitettävää, sillä afgaanit elävät voimakkaasti nykyhetkessä. Tärkeintä neuvonantajatoiminnassa on Pasin mukaan luottamus. ”Ilman sitä ei tässä maassa tapahdu mitään. ”Luottamuksen rakentaminen vie usein kuukausia, mikä voi muodostua lyhemmissä, esimerkiksi kuuden kuukauden neuvonantajasuhteissa haasteeksi. Vaikka työnkuvana on neuvonantajana toimiminen, korostaa eversti Pasi, että afgaanit ovat itse vastuussa maansa turvallisuudesta: ”Neuvonantaja ei voi antaa valmiita ratkaisuja. Asioita pohditaan ja käydään kyllä yhdessä läpi, mutta lopullisen päätöksen tekee aina afgaani itse.”

Aikamme on lopuillaan ja viimeisenä kysymyksenä tiedustelemme, mikä afgaanikenraalille on jäänyt neuvonantotoiminnasta päällimmäisenä mieleen. Hetken mietittyään kenraali vastaa: ” Kaksi mieltä on viisaampi kuin yksi. Tehtävät ja henkilöt voivat vuosien saatossa vaihtua, mutta ystävyys ja muistot ovat pysyviä”.

Everstiluutnantti Juha kiittää kenraalimajuri Haideria tapaamisesta

 

Ennen lähtöä oli aikaa vielä yhteiskuvalle

 

 

evl Juha Kurenmaa

Suomen kriisinhallintajoukko Afganistanissa (SKJA) uusi rotaatio (1/14) saapui Mazar-E Sharifiin maaliskuun alkupuolella. Tehtävien vaihto vanhan rotaation kanssa aloitettiin välittömästi ja se sujui kaikin puolin hyvin. Noin kahden viikon perehtymis- ja koulutusvaiheen jälkeen joukko saavutti operatiivisen toimintavalmiuden maalis-huhtikuun vaihteessa. Siitä eteenpäin uusi rotaatio on hoitanut tehtäviä itsenäisesti ”mentoreiden” jo poistuttua Suomeen.

Tilanne Pohjois-Afganistanissa, jossa pääosa suomalaisesta joukosta palvelee, on kokonaisuudessaan varsin rauhallinen. Tilanne saattaa kuitenkin muuttua hyvinkin nopeasti ja meneillään olevat vaalit aiheuttavat tietysti lisää epävarmuustekijöitä.

Tilanteeseen ja ennenkaikkea mahdollisiin epävarmuustekijöihin on pyritty valmistautumaan mahdollisimman hyvin. Palvelusturvallisuus on kaikessa toiminnassa numero 1. Yhtään turhia riskejä ei oteta.

Suomalaisjoukon varustus ja osaaminen on vahvaa tasoa

Rotaatiollamme on takanaan Säkylässä helmikuussa annettu hyvä ja perusteellinen koulutus, joka antaa vahvan perustan toiminnalle. Koulutus ei päättynyt siihen, vaan se jatkuu kaiken muun toiminnan ohella tiiviinä myös täällä toimialueella. Hyvän koulutuksen lisäksi joukolla käytössä oleva varustus on parasta, mitä Suomen puolustusvoimilla on tarjota. Ja kun tähän lisätään vielä joukossa oleva hyvä henki ja asenne, niin kaikki mahdollinen turvallisuuden eteen tehtävissä oleva on tehty.

Suomalaisia palvelee ISAF -operaatiossa hyvin monen tason esikunnissa ja joukoissa. Yhteinen nimittäjä kaikille näille on kansainvälisyys. Suomalaiset ovat perinteisesti pärjänneet hyvin osana kansainvälistä joukkoa, eikä vähiten juuri ammattitaitonsa osalta. Uskon vakaasti, että tämä rotaatio kykenee vähintään yhtä hyviin suorituksiin kuin edeltäjänsäkin ja pitää Suomen lipun korkealla.

Täällä palvellaan turvallisin mielen ja siihen kannattaa kotiväenkin luottaa!

Joukon puolesta terveisin

 

SKJA:n komentaja

Everstiluutnantti
Juha Kurenmaa

Afgaanit äänestävät itselleen uutta presidenttiä ensi lauantaina

Afganistan elää tulevaisuutensa kannalta tärkeää kevättä. Presidentinvaalien ensimmäinen kierros järjestetään tulevana lauantaina 5.4.2014. Vaaleissa on määrä valita seuraaja nykyiselle presidentille Hamid Karzaille, joka ei enää itse voi asettua ehdolle. Presidenttiehdokkaita on useita ja kisasta odotetaan tasaista kamppailua.

Vaalit näkyvät myös katukuvassa

Vaalien haasteena on turvallisuus, sillä niin vaalityöntekijöitä kuin ehdokkaita vastaan on kohdistettu iskuja. Turvallisuusuhasta huolimatta kampanjointi on ollut täydessä käynnissä. Ehdokkaat ovat kiertäneet maata pitäen vaalipuheita ja osallistuen myös väittelytilaisuuksiin. Torikauppiaana työskentelevä Assan kertoo aikovansa käyttää äänioikeuttaan ja on myös löytänyt sopivan ehdokkaan. Hän muistuttaa, että lopullisen tuloksen selviäminen voi kestää kuukausia, etenkin jos vaaleissa käydään toinen kierros. Afganistanissa asiat etenevät hitaasti omalla painollaan, toteaa keskustelua taustalla kuunteleva Wahid naurahtaen.

Paikalliset testaavat norjalaissotilaan tietämystä presidenttiehdokkaista

Koulutuksen avulla Afganistanin turvallisuusjoukoille pyritään antamaan edellytykset tehokkaaseen toimintaan vaalien turvaamiseksi.  Haastetta riittää, sillä äänestyspaikkoja on useita tuhansia. Iso osa väestöstä asuu maaseudulla, mikä tuo haasteen äänestyspaikkojen järjestämiselle kansan pariin. Maaseudulla, jossa maasto on vaikeakulkuista, matkat taitetaan usein kävellen tai aasikyydillä. Äänestyspaikkojen organisointi saati äänestyspaikalle pääsy eivät siis ole itsestäänselvyys. Pian käynnistyviä presidentinvaaleja seurataan myös suomalaisten rauhanturvaajien toimesta. Vaaleihin liittyvät uhkakuvat otetaan todesta ja ne huomioidaan joukon päivittäisessä toiminnassa. Rauhanturvaajat seuraavat mielenkiinnolla, millaisen presidentin afgaanit itselleen äänestävät.

 

Vaalit tulevat vaikuttamaan myös näiden matkalaisten tulevaisuuteen

 

Tukikohdan puolustusharjoitus käynnissä

 

Päivittäisten työtehtävien lisäksi rauhanturvaajien arkeen on kuluneella viikolla mahtunut monenlaista harjoitusta. Alkuviikosta väkeä kokoontui Camp Marmaliin, jossa koulutukseen osallistujat jaettiin kahteen ryhmään. Tarjolla oli sekä asekoulutusta että kertausta viestivälineiden käyttöön. Kyseiset tietoiskut olivat osa suurempaa kokonaisuutta, jossa rauhanturvaajille tarjotaan mahdollisuus hioa niin fyysistä kuntoa kuin osaamista taisteluvälineisiin liittyen.

Koulutusta pitänyt ylivääpeli Ari suostui kuvaan uskollisen toverinsa kanssa

Myös Camp Northern Lightsissa on ollut toiminnantäyteinen viikko. Perjantai-iltapäivänä sykkeet nousivat ja tee jäähtyi monella mukiin, kun käytävältä kuului huuto: “Exercise, exercise!” Tämän jälkeen pihalla alkoi melkoinen liike, kun jokainen rynnisti hakemaan majapaikasta omia taisteluvarusteitaan. Kun varusteet oli saatu niskaan, suunnattiin sovitulle kokoontumispaikalle kuuntelemaan toimintaohjeita, minkä jälkeen ryhmityttiin omiin asemiin. Kuvitteellisen hälytyksen tarkoituksena oli harjoitella tukikohdan puolustamista mahdollista uhkaa vastaan. Harjoitus sujui kaikin puolin hyvin ja antoi jokaiselle arvokasta kokemusta omasta roolista leirin puolustuksessa.

Suomalaiset käyvät läpi harjoituksen tapahtumia

Harjoittelun ohella Afganistanissa on saatu nauttia yhä lämpimämmistä keleistä. Mittari on noussut parhaimpina päivinä lähelle 20 lämpöastetta. Tämä on tarkoittanut CNL:ssä myös vesivarantojen täyttöä, mikä suoritettiin perinteisillä talkoilla. Toiminta aloitettiin ensin alokasmaisesti vesipullojen edestakaisella kuskaamisella. Hetken tilannetta seurattuaan maailmaa enemmän nähnyt upseeri kehotti miehet riviin. Pian pullot alkoivat liikkua vinhaa vauhtia mieheltä toiselle sivustakulkijoiden ihmetellessä rivistöstä kaikunutta naurua. Kokemus oli valttia tässäkin asiassa.

Majuri Tero näyttää nuoremmille mallia miten tavara liikkuu

Lämpöä riittää ja elämä hymyilee- luutnantti Yrjö-Pekka viihdyttää taistelutovereitaan

 

 

Lakimies Heikki vaihtaa kuulumiset afgaanipojan kanssa

Aamuvarhaisella Camp Northern Lightsin lippukentälle kokoontui  joukko sotilaita valmiina aloittamaan jalkapartio. Partion koostumus oli vahvasti pohjoismaalainen, sillä suomalaisten lisäksi mukana oli sotilaita myös Ruotsista ja Norjasta. Pikaisen käskynjaon ja partiomatkan tavoitteiden kertaamisen jälkeen oltiin valmiita suuntamaan tukikohdan porttien ulkopuolelle.

”Sub Bekhair! – partionjohtaja tervehtii aiemmilta retkiltä tuttua miestä

Partion eräänä määränpäänä oli paikallisten järjestämä kokous, johon myös partionjohtaja tulkkeineen osallistuisi.  Paikalla haluttiin olla hyvissä ajoin ja pian lähdön jälkeen tulikin ruotsiksi ilmoitus: ”Pelataan varman päälle -kiristetään hiukan tahtia!” Partion reitti mutkitteli pitkin teitä, joiden pintaan viime päivien sateet olivat jättäneet jälkensä. Pehmeä maa teetti lisätyötä niin ohiajaville pyöräilijöille kuin omintakeisella kottikärryllä tavaroita kuljettavalle afgaanimiehelle.  Kokouspaikalla partio sai ystävällisen vastaanoton ja paikalliseen tapaan teetä tarjottiin myös rakennuksen ulkopuolelle vartioon jääneelle osastolle. Kokous sujui odotusten mukaisesti ja yhteenvedon jälkeen oltiin valmiina aloittamaan paluumatka kohti tukikohtaa.

Partio ohittaa kärryjä työntävän afgaanimiehen

 

”Vielä vähän!” - matkalla pysähdyttiin nostamaan jumissa ollutta autoa

 

Afganistanissa kolmion takaa voi tulla auton lisäksi muutakin yllättävää...

Paikalliset olivat kiinnostuneita partion toiminnasta ja matkan edetessä moni kävi vaihtamassa kuulumisia  matkaa taittavan joukon kanssa.  Sotilaiden hihoissa olevat lippumerkit ja erityisesti se, mille maalle mikäkin lippu kuuluu, herättivät runsaasti ihmetystä. Lähestyvät presidentinvaalit näkyivät julisteina katukuvassa ja kisa tuntui olevan myös paikallisten mietteissä. Omat suokkiehdokkaat  tuotiin painokkaasti esille, kuten myös perusteet valinnalle. Kielimuuri toimi hetkittäin pienoisena esteenä ajatusten vaihdossa, mutta onneksemme mukanamme oli darin kielen taitoinen ruotsalaissotilas. Hänen avullaan myös partion muut jäsenet pääsivät samalle aaltopituudelle paikallisten kanssa. Tukikohdan muurien lähestyessä toivotimme kanssakulkijoille vielä viimeisen kerran mukavaa ja turvallista viikkoa.

 

Darin kielen taito on arvokas apu partiotehtävissä

 

Viimeiset keskustelut ennen paluuta tukikohtaan

 

Komentajanvaihtoparaati käynnissä

Uusi suomalaisosasto saapui Afganistaniin 10.3. maanantain ja tiistain välisenä yönä. Vastaanotto perillä oli lämmin eikä pitkän lentomatkan jälkeen unta juuri tarvinnut houkutella. Seuraavana aamuna aurinko paistoi kirkkaana Camp Marmalin yllä. Tuntuikin vaikealta uskoa, että vain pari viikkoa sitten Mazar -e-Sharifissa oli ollut tarvetta lumilapiolle. Leirin ulkopuolella avautui vaikuttava vuoristoinen maisema, jota yön pimeydessä ei ollut vielä hahmottanut.

Aamu valkenee Camp Marmalissa

Ensimmäinen päivä aloitettiin joukon perehdyttämisellä toimialueen tehtäviin ja olosuhteisiin. Toimintaympäristöstä heijastui kansainvälisyys ja uudet tulijat saivat osakseen ystävällisiä tervehdyksiä. Tietoiskuissa kerrottiin vastauksia tärkeisiin käytännön kysymyksiin, kuten miten joukkojen liikkuminen ja huolto alueella tapahtuu. Joukon varustamisen jälkeen välineitä päästiin testaamaan ampumaradalle aseiden kohdistuksen merkeissä. Samalla saatiin pieni kurkistus siihen, miltä Afganistan näyttää muurien ulkopuolelta. Päivien edetessä osa joukosta siirtyi vähitellen omiin leireihinsä tutustumaan tulevaan asemapaikkaansa.

Suomalaisjoukko valmiina paraatia varten

Viikon kuluesssa tehtävät vaihtoivat omistajaa ja perehdyttäjinä toimineet henkilöt valmistautuivat jättämään Afganistanin taakseen ja siirtymään kotimaahan. Sunnuntaina 16.3.2014 vietettiin Camp Northern Lightsissa komentajanvaihtoparaatia. Everstiluutnantti Tommi Haapala kiitti joukkojaan ansiokkaasta palveluksesta ja luovutti komentovastuun seuraajalleen everstiluutnantti Juha Kurenmaalle.  Vastuu on siis virallisesti vaihtunut ja rotaatio 114 on valmis jatkamaan edeltäjiensä hyvin tehtyä työtä.

Uusi komentaja evl Juha Kurenmaa pitämässä puhetta, vasemmalla hänen edeltäjänsä evl Tommi Haapala

 

” Kyytiin vaan!” – suomalaisosasto valmiina lähtemään liikkeelle paraatin jälkeen